Safer Spaces for: Play

 Teksti: Caroline Suinner ja Meriam Trabelsi
Kuvat: Roza Ahmad ja Meriam Trabelsi
Lokakuu 5, 2021

APOLLO

Mä oon miettinyt seksuaalisuutta ja sen ilmaisua paljon, mutta aiemmin en ole saanut olla täysin kuka olen nyt. 

Muuttumisprosessissa on auttanut luotettava kumppani – oon pystynyt kokeilemaan erilaisia asioita turvallisessa tilassa. Mun kumppani on sellainen todella hyväksyvä ja saan olla itseni transsukupuolisena henkilönä. 

Turva saa musta erilaisia puolia esille myös seksuaalisesti. Ennen ehkä tunsin, että ne jutut, mistä mä oon tykännyt ovat olleet tabuja. Koen, että mua on yritetty määrittää ilman, että saisin itse ilmaista mistä pidän. Tuntuu, että mut on haluttu tunkea johonkin ahtaaseen tilaan, jossa hallitaan tiukoin säännöin, ja missä mua myös fetisoidaan. 

Nyt elän turvallisten ihmisten ympäröimänä – ja elämässä vallitsee uudet säännöt.

Mua on aina kiinnostanut BDSM, mutta se voi ulkoisesti näyttää aika pelottavalta. 

Kameran edessä sain rentoutua ja koko kuvaustilanteesta tuli tosi fashion. Musta tuntui, että musta tuli a goddess of sex ja että, I know how to handle this. Tämä siis vaikka en oikein nähnyt mitään tai edes saanut kunnolla henkeä. Se oli tosi intense moment. 

Ymmärsin, että mun epävarmuus on johtunut ympäröivästä yhteiskunnasta. Sellaisen maailman, joka pyörii vain cis-miesten ympärillä. Maailman, joka ei jätä tilaa muunsukupuolisille ja tai transihmisille. Meistä ei kauheasti puhuta, mikä johtaa siihen, ettei itsekään uskalla kokeilla, koska kuvastoa ei ole. 

Seksuaalisuuden ei pitäisi olla salaisuus. Vasta nyt liikun itsekin kohti avoimuutta, turvallista tilaa, jossa tutkia omaa seksuaalisuutta. 

And I feel amazing.

CAROLINE

Oli ihanaa roikkua ilmassa toimettomana. Se oli niin vapauttavaa. 

Sidottuna ei oikein pysty keskittymään mihinkään muuhun, tila pakottaa päästämään irti kontrollista. Mulle shibari on meditatiivinen kokemus, jossa ajantaju katoaa. Kuvausten aikana roikuin melkein tunnin, mutta se tuntui parilta minuutilta.

En osaa selittää riippumisesta syntyvää tunnetta, se on niin kokonaisvaltainen ja kehollisuutta keskittävä. Ei oikeastaan kiihottava, vaan enemmänkin euforinen. Tila, joka vaatii rauhoittumaan, koska liikkuminen on hankalaa tai mahdotonta, siinä ei pääse sykkimään. Ja onhan se vaikeaa, kun keho vyöryy joka suuntaan – mutta samalla, kuinka ihanaa? Päästää irti ja todeta, että tällaista tämä nyt on. 

Tässä ei nyt voi yrittää näyttää pienemmältä kuin on.

CALVIN

Honestly, I never thought about uranophilia or spectrophilia before. 

I am a spiritual person, a Christian and it can get complex because that is what we make it these days. I truly do not think that my spirituality, sense of religion and kinks have to bring up complications. I can find spirituality in anything, particularly in the sexual. 

I have indulged in some rendez-vous in the past that could not be described as part of the norm. I like pushing myself and my limits to see what is out there. Of course it’s scary – but so far I’m alive.

The thing I felt was a sense of pace, pressure and a thickening energy around me. An energy that was friendly, not heavy at all. I wasn’t forced to do anything and while I was willing to explore, I never felt like there was any type of negative pressure to perform.

During the shoot I was mostly in my head thinking “is this an actual thing that people do?”

I wanted to see if it all makes sense. There was a point during our time on set where I really tried to get into the thick of it, and I can see how some people might really get into this kink.

I feel like, for me, the closest I have ever come to spectrophilia is hedonism. I actually learnt about that last year and found it really intriguing. I mean it sounds kind of dumb to say but – is there anything better than sex and food?

SOPHIA

I felt pretty ja beautiful – kokemus oli samaan aikaan kivaa ja helppoa, mutta myös todella vaikeaa.

Koin kyllä kuvaustilanteen todella turvallisena ja voimaannuttavana, mutta samaan aikaan mulla oli menkat. Se lisäsi varovaisuuden tunnetta. Sitten mietin, että ymmärränkö mä edes koko tehtävänantoa. 

En missään vaiheessa päässyt irti performatiivisuudesta, koska oon esiintyjä. Päästäkseni täysin irti esiintymisen tunteesta, mun pitäisi lämmitellä ja hikoilla. Olisi pitänyt tyyliin tanssia tunti, että olisin päässyt mua vaivanneesta varautuneisuudesta.

Samaan aikaan tunsin vahvasti, että choking/edging on mun juttu. Kokemuksesta syntyi fyysinen reaktio. Veri pakkautui päähän ja se tuntui niin hyvältä. 

It just made sense. 

Se, että jokin herätti vahvan tapahtuman kehossa, toi mut läsnäolevaksi. Ymmärsin, että se oli tunne ja kokemus, jota olen yrittänyt löytää, mutta ilman turvallisia ja oikeita ihmisiä. Tuntuu, että useimpia kiinnostaa kokeileminen ja yhdessä testailu, mutta jo alkuneuvotteluissa selviää, etteivät monet tunne lainkaan esimerkiksi turvallisuuden perusteita. Siihen se sitten usein jää.

Mulle kink- ja fetissijutuissa kaiken keskiössä on kommunikaatio ja rajoista keskustelu. Asioita, joiden pitäisi lähtökohtaisesti olla läsnä ihan kaikilla elämän osa-alueilla, mutta missä ihmiset kuitenkin ovat aika huonoja. 

Tämä kokemus kuitenkin osoitti, että juuri tällaista kaipaan – ja se on ihanaa! Sain samalla myös pohdittua omaa kehosuhdetta ja huomasin, että vähän mietin, että mitä mun äiti tulee sanomaan. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että tämä on vain minä. Musta ei ole koskaan tulossa poliitikkoa, this is my activism.

Jotenkin tuntuu, että sitä ei sallita, että on vain oma siisti itsensä? Että tässä mä nyt olen, ihan vitun kuumana.

MERIAM

Olin valmistautunut siihen, että joutuisin enemmän kasvotusten itseni kanssa. Siihen, että tuntuisi jotenkin hyvältä tai jännittävältä.

Parasta oli se, kun mua otettiin kiinni käsistä ja vain pyöriteltiin. Siinä kohdassa ymmärsin, mitä tällä fetissillä ehkä haetaan takaa. Mun olosta tuli yhtäkkiä tosi leikkisä! Vähän kuin lapsena, kun joku ruiskutti valtavan määrän saippuaa suihkun lattialle ja me liu’uttiin siinä vanassa.

Oli eteerinen ja satumainen olo olla kokonaan öljyn peitossa. Koin itseni loistavaksi olennoksi öljyisellä alustalla. Se ei kiihottanut tai tuonut varsinaisesti mielihyvän tunnetta, mutta lihavana ihmisenä se mahdollisti keveyden tunteen ja painottomuuden kokemuksen. Se on aika harvinaista.

En ole koskaan aiemmin kokeillut mitään tämän kaltaista. Ellei sitten puhuta jostain teinien kermavaahto-leikeistä? Silloinhan oli ihan kuuminta pursottaa kermavaahtoa nänneille ja antaa toisen nuolla se pois.

Koen, ettei mun tarvitse enää lähteä uudestaan tavoittelemaan juuri tätä kokemusta, ellei se sitten olisi jollekin toiselle tärkeää. Jos niin käy, toivoisin, että meillä olisi käytössä vaikka joku allas missä öljyt lilluisivat – ja että olisi yhtä turvallista kuin nyt.

Osittain on oikeastaan aika helpottavaa kun jokin, joka on ehkä hieman kutkutellut, ei sitten oikeastaan kiinnostakaan. Elämässä on jo tosi paljon asioita, mitä joutuu selittelemään. Joskus on ihan kiva kun voi olla silleen, että “ah, ei tarttekaan miettiä tätä enää”.