Shabazz Palaces tekee progeräppiä vauvojakin koskettavasta teknologisesta murroksesta

 
 
 
 

Seattlelainen duo inspiroituu myös luonnosta ja ihmissuhteiden rytmistä.

 

Kuvassa vasemmalla Tendai "Baba" Maraire ja oikealla Ishmael Butler a.k.a. Palaceer.

Kuvassa vasemmalla Tendai "Baba" Maraire ja oikealla Ishmael Butler a.k.a. Palaceer.

 

Kosminen rap-duo Shabazz Palaces eli mc ja tuottaja Ismael Butler a.k.a Palaceer Lazaro sekä multi-instrumentalisti Tendai ”Baba” Maraire istuskelevat odottamassa keikkansa alkamista lokakuisena iltana yökerho Kuudennen linjan takahuoneesssa. Butler toppatakissaan ja Maraire värikkäässä puserossaan vaikuttavat järisyttävän siisteiltä. Kun Butler puhuu, jokainen sana on samettia. Hän käyttää pitkiä lauseita, joiden rytmi vie mukanaan ja sanoo haastattelun aikana sellaisia asioita kuin:

 

“Me teemme musiikkia perustuen vaistoihimme. Sen takia elämä virtaa musiikkiimme, eikä pelkästään elämän sisältö, vaan myös elämän rytmi tulee osaksi sitä.”

 

Ja:

 

“Musiikin vaikutus on kuin piirakka. Ihmissuhteet, ihmissuhteen rytmi, ääni, väri ja tunne. Kaikki elämän aistilliset aspektit vaikuttavat musiikkiin enemmän kuin se mitä kuuntelet”, hän sanoo.

 

Ja:

 

“Esimerkiksi luonto on taidetta. Se on itse asiassa paljon taiteellisempaa kuin mitä meille on opetettu ihmisten tekemän taiteen olevan. Se tekee koko ajan jotakin ilmaisevaa, tappavaa, elämää vahvistavaa, väkivaltaista ja rauhallista.”

 

 

Shabazz Palaces on uhanalainen laji musiikkibisneksessä. Päinvastoin kuin menestys yleensä määritellään etenkin hiphopissa, sen suosio ja kuuntelijamäärä eivät ole räjähtäneet missään vaiheessa, vaan erikoisiin saundeihin ja laatuun keskittynyt kuulijakunta on löytänyt sen ja pitänyt siitä kiinni. Duo aloitti musiikin tekemisen yhdessä jo vuonna 2009 ja on julkaissut ennen tänä vuonna ilmestyneitä, kahta toisiinsa yhdistyvää albumia, Quazarz: Born on a Gangster Staria ja Quazarz vs. the Jealous Machinesia kaksi muutakin studioalbumia, Black Upin vuonna 2011 ja Lese Majestyn vuonna 2014. Niitä edelsi vielä kaksi itsenäistä EP:tä.

 

Ennen sitä, 90-luvulla, Ismael Butler tunnettiin nimellä Butterfly ja hän oli mukana marxistisessa jazz- ja rap-yhtye Digable Planetsissa. Maraire puolestaan on edesmenneen zimbabwelaismuusikko Dumisami Marairen poika ja työskennellyt perkussioiden parissa aina.

 

shabb-2.jpg

Shabazz Palaces tulee Washingtonin Seattlesta, joka tunnetaan hiphop-skeneään paremmin grungebändeistään; Nirvanasta, Alice in Chainsista ja Pearl Jamista. Seattlen musiikkiskene on kuitenkin Marairen sanojen mukaan aina ollut monipuolinen ja kansainvälinen. Ympäristö on vaikuttanut myös Shabazz Palacesin saundiin, jota voisi kuvata progressiiviseksi, afrofuturistiseksi, avant garde ja  scifi hip -hiphopiksi.  Shabazz Palaces ei tee musiikkia rahan ja maineen takia, vaan heille on tärkeintä pysyä omaperäisenä.

 

Kappaleiden aiheet tulevat tosielämästä, eli avaruudesta, eläimistä, sekä teknologian ja koneiden aiheuttamista tuntemuksista. Näin on etenkin toisen uutuusalbumin, Quazarz vs. the Jealous Machinesin kohdalla.

 

 

“Se tunne, kun puhelimesi akku on loppu tai et löydä sitä. Siitä tuli osa albumiamme”, Butler sanoo.

 

 

Ei ikinä arvaisi, muuten kuin ehkä hänen partaansa osittain peittävästä elegantista harmaasta väristä ja tietenkin mittavan diskografian perusteella, että hän on 48-vuotias. Molemmat artistit ovat ikänsä puolesta eläneet teknologisen murroksen läpi. Lapsena heillä oli lankapuhelin ja kolme kanavaa televisiossa. Nykyään vastasyntynytkin saa ensimmäiseksi nähdä kännykän.

 

Marairella ei ollut puhelinta viime vuoteen asti mutta hänen puolitoistavuotias lapsensa osaa avata puhelimen ja mennä YouTubeen itsenäisesti.

 

“Kun huomasin, että hän osasi ohittaa mainoksen ja siirtyä suoraan videoon – silloin todellisuus ja pelko laitteiden vaikutuksista iskivät”, hän sanoo.

 

Butler jatkaa:

 

“Vaikka olemme edenneet teknologisessa kehityksessä, olemme menneet myös taaksepäin. Luotamme koneisiin ja kohtelemme heitä kuin ihmisiä, joilla on persoonallisuudet. Vietämme niiden kanssa enemmän aikaa kuin kenenkään muun kanssa.”

 

Kun Kuudennen linjan keikka alkaa, päästään todistamaan kuuntelemisen ja muun aistimisen voimaa. Yleisö on aluksi melko hiljainen ja jähmeä kunnes, basson jyllätessä yhä korkeammalle, duo alkaa ottaa lavaa haltuunsa ja lopulta koko huone sykkii ja alkaa ottamaan kännykkäkuvia lavalla heiluvista artisteista.

 

 

Teksti: Akunna Onwen
Kuvat: Ousman Colley

 

 

Lue myös: