Omaperäisyys on uusi musta

 
 
 
 

 

Räppäri Biniyamin musiikilla ja räikeillä visuaaleilla ilotteleva teos Baby We Changing Culture on ennen kaikkea omaperäisyyden juhlistus.

 

Biniyam_finals-4.jpg


OnniBus, suuntana Kuopio. Kaksi tyyppiä, Biniyam ja Jaska istuvat kyydissä matkalla kohti seuraavaa keikkalokaatiotaan. Puheeksi tulee kolmas tyyppi, Jamppa, Biniyamia jonkin aikaa Instagramissa seurannut Kiasman valosuunnittelija. Hänen töitään esittelevä feedinsä on tehnyt Biniyamiin vaikutuksen. Jamppa sattuu olemaan Jaskan vanha tuttu, ”Huittisten miehiä”, ja tämä kannustaa Biniyamia laittamaan viestiä. Direct messageissa syntyy idea, jonka ensi-ilta nähdään elokuussa URB17-festivaaleilla.

 

”Royal Beggar” -biisistä tunnetun räppärin Biniyam Schellingin Baby We Changing Culture.horjuttaa perinteisen live-esityksen skeemaa kulkemalla jossakin keikan ja kotibileiden välimaastossa. Esityksen pääelementteinä ovat musiikki ja sen ympärille rakentuva visuaalinen maailma. Show ei kuitenkaan jää audiovisuaalisen tykityksen tasolle.

 

”Me halutaan tuoda toinen ulottuvuus, sellainen ihmisläheisyys ja kokemus siitä, että ollaan kaikki samassa tilassa. Tää ei oo nyt keikka Tavastialla tai Kutosella, vaan jotakin ihan muuta”, Biniyam kuvailee.

 

Kukaan muu kuin räppäri ja hänen työryhmänsä ei ole vielä nähnyt teosta. Ovet eivät avautuneet toimittajalle ja valokuvaajalle edes harjoituksiin, äänimaailman testauspäivänäkin vain lyhyesti.  Biniyam kertoo, että  tiedossa on yllätyksiä, ja senkin hän suostuu paljastamaan, että installaatiomainen kokonaisuus koostuu useista komponenteista. Biniyam on aina kokenut taiteen moniaistillisena asiana, ja Baby We Changing Culture avaa oven hänen maailmaansa, hänelle merkityksellisten ja inspiroivien asioiden kautta. Sekamelskaan mahtuu kaikkea aina ralliautoista kirkkaisiin väreihin ja futikseen sekä ysärigospelista Crash Bandicootiin ja Etiopian sukuloimismatkoihin, mutta kaikkea yhdistävä ja määrittävä tekijä on lempeys.

 

Visuaalisuus on yleensä kaiken alku: biisejä tehdessä hänellä on jonkin kuvan innoittama näkemys niiden värimaailmasta ja tunnelmasta.

 

”Mä olen jotenkin kasvanut piirrettyihin, katsonut sikana kaikkia Disneytä ja tollasia. Niissä on niin isossa osassa se musiikin ja visuaalisen kombo, ehkä se tulee osittain sieltä.”

 

90-luvun lapsuuden nostalgiasta ammentava produktio katsoo sekä taaksepäin hakien menneiden vuosikymmenten estetiikkaa että vankasti eteenpäin – siinä mielessä, ettei taakseen ja sivuilleen tarvitse pälyillä mallia muilta.

 

”Ajattelee silleen futuristisesti minkä tahansa asian kanssa, että entä jos tän tekis näin?” 

 

We Changing Culture -projektia on rakentamassa viisihenkinen työryhmä, johon kuuluu Biniyamin ja hänen tuottaja-DJ:nsä Jaska Stenrothin lisäksi tila- ja valosuunnittelusta vastaava Jani-Matti ”Jamppa” Salo, ääniteknikko Joonas Pehrsson ja visuaaleja taituroiva Dermot Gallagher. Gallagher ja Biniyam ovat aiemmin tehneet yhteistyötä toukokuussa julkaistun ”Watch Out” -musiikkivideon luomisessa.

 

 

Diggaan, että ulkomaalaistaustaset
suomalaiset juhlistaa sitä, keitä ne on.”

 

Vastaavalla konseptilla ei ole koskaan aikaisemmin järjestetty näytöksiä Kiasma-teatterissa. Tavalliselle keikalle ominainen kuilu katsojan ja esiintyjän välillä on poistettu Baby We Changing Culturessa, ja yleisöllä on olennainen osa produktion maailman luomisessa. Biniyam painottaa, että vaikka teos sijoittuu nykytaiteen museon teatteriin, se on kaukana monien pelkäämästä vaikeasti lähestyttävästä korkeataidepönötyksestä.

 

”Bottom line koko tässä hommassa on, et jengi tulee kuuntelee uusii biisei, tanssii ja pitää hauskaa, ja että ihmisille jää poistuessaan hyvä fiilis itsestään.”

 

Ihmisläheisen lähestymistavan takana on halu välittää viesti kuulijakunnalle. Biniyam haluaa vakuuttaa kuuntelijalle, että on siistiä olla oma itsensä. Myös taiteen tekemisessä aitous, rehellisyys ja tunteen säilyttäminen menevät teknisen suorituksen edelle.

 

”Miks pitää olla aina niin cool, aina niin tyylipuhdas? Mun mielestä tyylipuhdas on vähän tylsää välillä. Sellainen suorapuheisuus ja hiomattomuus on tosi hienoa.”

 

Hioessa alkaa helposti hioa pois myös tunnetta. Syksyllä julkaistavalla ja URB17-esityksen ensi-illassa nimensä saavalla räppärin kolmannella EP:llä on haettu arkista raakuutta. Siitä hyvä esimerkki on jo lohkaistun “Wave Back” -sinkun musiikkivideo, joka on kuvattu kokonaan ja spontaanisti käsikameralla kavereiden kesken. Videolla pelataan korista, hölmöillään ja pidetään hauskaa ilman, että yritetään näyttää erityisen coolilta.

 

Biniyam_finals-2.jpg

 

”Koko EP:n stoori ja tän keikan ydin on originaalisuuden juhlistaminen. Haluun sanoo, että omaperäisyys on tosi siisti ja hyvä juttu.”

 

Luonteva osa omaperäisyyden juhlistamista on monipuolisen kulttuuriperimän esiin nostaminen. Tapahtumakuvauksessa katsoja kutsutaan hieman provosoiden katsomaan, miten musta poika lentää. Ilmaisu tarkoittaa irtiottamista ja omien rajojen rikkomista, mutta Biniyam kertoo silti pohtineensa, kehtaako kirjoittaa kuvailuun niin.

 

Biniyam_finals.jpg

Sanoma on muutama vuosi sitten nuoria muusikoita tukevan BassCamp-projektin kautta levy-yhtiö Cocoan rosteriin päätyneelle Biniyamille erityisen tärkeä viedä läpi, sillä se on valikoitunut omien kokemusten kautta. Epävarmuus omasta erilaisuudesta on varjostanut nuoren räppärin lapsuusvuosia.

 

”Joskus neljävuotiaana aloitin suoristaa hiuksiani vedellä, koska halusin samanlaiset hiukset kuin tarhakavereillani. Yleisemmin ottaen olen aina ollut sellainen taiteellisempi ja herkempi verrattuna muihin jätkiin, vähän teatraalinen ja yliampuva. Sen kanssa on tullut kriiseiltyä, että pitääkö mun olla enemmän kuin muut”, Biniyam kertoo.

 

 

Biniyam vieroksuu sitä, miten monet väittävät olevansa värisokeita rotuun liittyen, etteivät näe värejä. Monipuolinen kulttuurinen tausta on asia, jota ei tule aristella.

 

”Nuorempana siitä tehtiin aina sellanen itelleen kiusallinen olo, saatiin tuntemaan että omasta taustastaan tekee liian ison diilin. Tän projektin kohdalla on halu rohkeesti tuoda esille myös sen, et tällasii minä ja mun frendit ollaan, tällasii juttuja meillä on, tällasii läppiä meillä on, tällästa musaa me kuunnellaan, tällee me ollaan kasvettu. Koska on siinä kuitenkin eroja – on se immigrant kid experience. Diggaan, että ulkomaalaistaustaset suomalaiset juhlistaa sitä, keitä ne on.”

 

 

Teksti: Victoria Odum
Kuvat: Noora Geagea

 

Juttu on toteutettu yhteistyössä URB17-festivaalin kanssa.

 

 

Lue lisää: