Shaah ja sheeko: teetä ja tarinoita

Teksti: Amina Mohamed
Kuvitus: Farhiya Jama
November 25, 2021

Audio: Kuuntele juttu Fatima Verwijnen lukemana. Äänitys on tehty lukijan kotona.

Höyryävää kanelia, inkivääriä ja kardemummaa.

Aloitin 15-vuotiaana tukemalla asuinalueeni vieraskielisiä äitejä arkisten asioiden hoitamisessa. Somalialaisyhteisössä tämä on hyvin tyypillistä ja normaalia. Autetaan muita siinä, missä osataan. En kuitenkaan osannut silloin arvata, mihin avustaminen johtaisi. Sen kautta olen löytänyt intohimoni ihmisten auttamiseen. Työhön, jonka seurauksena olen viimeisen 18 vuoden aikana kohdannut mielettömän paljon ihmisiä tarinoineen. Olen havainnut, että ihmiset kertovat mielellään tarinoita ja jakavat henkilökohtaisiakin asioita, tuntiessaan itsensä turvalliseksi. Turvallisen tilan luomiseksi taas olen joutunut kehittämään uusia taitoja. Jotta luottamus saavutetaan, on opeteltava kuuntelemaan. Todella kuuntelemaan ilman, että ajattelee vastauksia etukäteen, hoputtaa tai luo ilmapiiriä, joka ei edistä luottamuksellisten suhteiden syntymistä. Työssäni psykososiaalisen hyvinvoinnin parissa, toisten ihmisten kohtaaminen ja kuunteleminen ovat toiminnan syvin ydin. 

Perinteet taas ovat muistitiedon varassa säilytettyjä, henkisen kulttuurin asioita, joita haluan ehdottomasti vaalia. Perinteet kantavat ja luovat turvaa. Havahdun usein niiden voimaan vasta, kun etsin tukea elämän vastoinkäymisissä tai tilanteissa, joissa toivoisin vahvistusta identiteetilleni. Vastoinkäymisissä, joita kohtaan mustana, somalitaustaisena, huivia kantavana musliminaisena. 

Usein on hetkiä, jolloin kaipaan jotain tuttua ja turvallista. 

Olen syntynyt melkein keskellä konfliktia. Se on asia, joka on kulkenut mukanani tähän päivään saakka. En kuitenkaan halua tarkastella tai nähdä itseäni vain sisällissodan, pakenemisen tai kotiin kaipuun silmin. Tarvitsen traumojen rinnalle jotain muutakin. Jotain, mihin nojata ja tuntea, että – tässä on hyvä olla. Sellaista, mikä tasapainottaa ja eheyttää. Tarinoita ja kokemuksia, joista olen rakentanut itselleni väylän elämään.

Muistan yhä millaista oli asua Somalian maaseudulla ja minkälaisia eläimiä meillä oli. Muistan ympäröivät tuoksut ja arkiset askareet, karitsan lypsämisen mummin kanssa ja jekkujen tekemisen siskoille. Ne ovat kaikki yhä vahvasti läsnä muistoissani, ja palaan niihin usein. Pystyn esimerkiksi vieläkin tuntemaan tätieni hellän hoivan ja rakkauden. Yhteisöllisyyden ja sen, että jokainen aikuinen piti huolta. Päivät sai vain vaeltaa mukana.

“Tarinoiden kanssa kasvaminen on tarkoittanut, että olen saanut elää esi-isieni ympäröimänä.”

Muistojen verestäminen, tuttujen ja turvallisten asioiden pohtiminen ja jakaminen ovat muodostuneet turvasatamaksi. Ne ovat minun, mutta niitä tukemassa on myös vanhempieni, sisarusteni ja tuttujen sekä tuntemattomien tarinoita. Kertomuksia, joiden yhdistävänä tekijänä on juurikin tarinankertoja itse. Henkilö, joka kertoo juuristaan, muistuttaen samalla minua siitä, kuka minä olen.

Tarinoiden kanssa kasvaminen on tarkoittanut, että olen saanut elää esi-isieni ympäröimänä. He ovat tulleet minulle sukupolvienkin takaa tutuksi kuin kaukaiset laaksot tai paikat, jotka kuvailtuna tuntuvat siltä, että olisin käynyt niissä. Jos keskityn oikein kovasti ja suljen silmäni, voin nähdä edessäni maanpinnan laskeumat, kohoavat vuoret ja mutkittelevat tiet yön laskeutuessa kirkkaan tähtitaivaan alla. Hyeenoiden ulvonnan ja villieläinten karjunnan. 

En voi korostaa kertomusten merkitystä tarpeeksi. Olenhan rakentanut ymmärrykseni maailmasta niiden varaan. Oppinut arvoista ja meitä ympäröivistä asioista. Nyt haluankin siirtää ne lapselleni. Hän saa sitten mahdollisesti jatkaa tätä varjeltua työtä tuleville sukupolville. Perinteenä, joka avaa yhteisön ja yhteisöllisyyden tärkeyttä ja esimerkiksi eläinten (erityisesti kamelien) merkitystä ravinnonlähteenä, omaisuutena sekä kaupankäynnin välineenä. Luonnonvarojen vaalimisen ja luonnonläheisen elämäntavan tärkeyttä.

Tarinat – kerro yksikin toinen asia, jossa yhdistyisi näin monta arvokasta asiaa?

Kirjassaan Somalia ja Somalimaa: kulttuuri, historia ja yhteiskunta, kulttuuriantropologian emeritusprofessori Ioan M. Lewis tuo ilmi, kuinka etenkin somalialaiset ovat synnynnäisiä tarinankertojia ja runoilijoita. Lewisin mukaan somalikulttuurissa esimerkiksi runoja “rikastetaan viisailla sanonnoilla ja lainauksilla kuuluisista puheista”.

Myös Lewis, joka on tutkinut somalilaisia ja somalikulttuuria kattavasti, mainitsee kirjassaan shaah ja sheeko -perinteen. Kyseessä onkin makean ja mausteisen teen (shaah) sekä tarinoiden (sheeko) valloittava yhdistelmä, jonka rikkaassa, suullisessa perinteessä välittyy valtava määrä tietoa. Mutta kuten nomadikansoille on tyypillistä, näistä perinteistä on tarjolla hyvin vähän kirjoitettua tietoa.

“Kieli on nomadikulttuurin tärkein aarre ja sitä jaetaan laulaen ja lausuen.”

Paimentolaiselämää kuljettavat veden liike ja sateiden määrä. Paimentolaisuus on somalialaisille elinkeino, mutta myös elämäntapa, joka on kautta aikojen mahdollistanut ja muokannut sukujen kanssakäymistä. Paimentolaiskulttuuri elää vahvana – se näkyy musiikissa, runoissa ja sananlaskuissa. Kieli on nomadikulttuurin tärkein aarre ja sitä jaetaan laulaen ja lausuen.

Shaah ja sheekon avulla on mahdollista keskustella rennosti ilman suunniteltua tapaamista tai jännitystä. Ilman, että tarvitsee kokea tunkeilevansa. Tutustuminen sheeko-small talkin avulla on helppoa, vaikka oikeastaan voisi ihmetellä, miksi kukaan haluaisi kertoa asioitaan tuntemattomalle. Sheekon merkitys linkittyykin juuri vieraanvaraisuuteen ja siihen, ettei somalialainen kulttuuri tunne käsitettä “vieras”. Yhteisöllinen kulttuuri ja tapa elää linkittyy meidän kulttuurissamme islamin uskon kautta veljeyteen ja sisaruuteen, joka taas peilaa ajatukseen, että kaikki tuntevat toisensa. Yhteisöt ovat usein tiiviitä.

On sanottu, että somalikulttuurissa elämä kulkee karjan jalanjälkiä. 

Somaliassa shaah ja sheeko -perinne näkyy etenkin maaseudulla, jossa paimentolaisilla on tapana illan hämärtyessä istahtaa nuotion ääreen jakamaan tarinoita ja kuuntelemaan vanhusten viisauksia. Maailma diasporassa muuttuu nopeaan tahtiin, sosiaalinen kanssakäyminen ja tarinat liukuvat nuotioilta olohuoneisiin ja sosiaaliseen mediaan. Kieltä elvytetään esimerkiksi lavarunouden ja perinteisten laulujen muodossa sekä digitaalisesti Clubhouse-tiloissa. Ihmiset ja tarinat liikkuvat siis yhä lähemmäs toisiaan, vaikka jakamisen tavat jatkuvasti muuttuvat. 

Tarinat ovat kautta aikojen yhdistäneet ihmisiä. Auttaneet rakentamaan siltoja, ymmärtämään paremmin ja pitämään yhteyttä kaukana asuviin. Kertomuksilla on myös tärkeä rooli arvojen opettajana. Ne sisältävät paljon viisauksia. Tarinoilla on mahdollisuus tarjota (myös hengellisiä tai uskontoon nojaavia) ratkaisuja elämän haasteisiin ja kiperiin tilanteisiin. 

“Minulle tarinat ovat muistutuksia juurista, kulttuurista ja sen monipuolisuudesta. Shaah ja sheeko -perinne vahvistaa sisäistä tunnettani siitä, etten ole yksin, vaan osa yhteisöä, joka on täynnä minusta välittäviä ihmisiä.“

Shaah ja sheeko -käsite on osa perinnettä, jolla vahvistetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja levähdetään arjen keskellä. Sitä käytetäänkin usein hyvinvoinnin edistäjänä, välineenä, joka auttaa unohtamaan rutiininomaisen suorittamisen. Yhteisöllisyyden merkitys on korvaamatonta ja hyvä muistutus siitä, kuinka paljon oikeastaan tarvitsemme toisia ihmisiä. Sitä paitsi, kukapa ei rakastaisi kuulla tarinoita kuuman teen äärellä?

Minulle tarinat ovat muistutuksia juurista, kulttuurista ja sen monipuolisuudesta. Shaah ja sheeko -perinne vahvistaa sisäistä tunnettani siitä, etten ole yksin, vaan osa yhteisöä, joka on täynnä minusta välittäviä ihmisiä. Jopa sellaisia, joita en aina edes välttämättä tunne kovin henkilökohtaisesti. Uskonkin, että me tarvitsemme ympärillemme samankaltaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät meitä ja joiden seurassa saamme olla omana itsenämme.

Ammennan shaah ja sheeko -tavasta voimaa jokapäiväiseen elämääni. Se on tapa muistuttaa itseäni perinnön merkityksestä ja oman identiteetin tärkeydestä. Ja kun seuraavan kerran taas keitän somalialaista teetä, muistan, kuinka tärkeä osa elämää shaah ja sheeko on.