Home / Sekava rotu



Sekava rotu

Suomalaisessa lääketieteessä puhutaan ”mustasta rodusta”. Mitä ihmettä sillä tarkoitetaan?

 

Teksti: Aurora Lemma
Kuvat: Adobe Stock
Maaliskuu 3, 2017

.

Istun Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan luennolla. Aiheena on verenpaine, yleisönä neljännen vuoden kandit, joihin itsekin kuulun. Kuulen lempeän aamuhorroksen läpi professorin lauseen lopun: ”... ja hieman taipumusta korkeampaan verenpaineeseen mustalla rodulla”. Musta rotu.

 

Kohennan asentoani penkillä, nostan käteni ja kysyn: “Anteeksi, mutta mitä tarkoittaa musta rotu?”

 

Opettaja alkaa puhua nopeasti ja hermostuneesti Afrikasta, Euroopasta ja orjista ja siirtyy seuraavaan aiheeseen niin pian, etten ehdi rekisteröidä hänen vastaustaan, mutta se loppuu näin: “No, en ihan osaa sanoa”.

 

Luento etenee, mutta minä jään paikalleni. Onko määritelmä puhtaasti esteettinen? Onko mustaihoinen intialainen mustaa rotua? Vai viittaako se vain afrikkalaisiin? Onko puoliksi etiopialainen serkkuni, joka on iholtaan musta, mustaa rotua? Olenko minä, puoliksi etiopialainen mutta iholtani vaaleanruskea, mustaa rotua? Päätän ottaa selvää.

 

Aloitan tiedonhaun Terveysportista, suomalaisen lääkärin Googlesta. Haulla musta rotu löydän neljä artikkelia. Ne liittyvät esimerkiksi virtsankarkailuun ja osteoporoosiin, joiden sairastumisriskiin rotu artikkelien mukaan vaikuttaa. Sanapari mainitaan yhtä ohimennen kuin luennolla, ilman määritelmiä tai tarkennuksia. Jatkan hakuani lääketieteellisiin kirjoihin ja löydän mainintoja esimerkiksi munuaistoiminnan laskukaavasta, hengityskokeen viitearvoista ja sydämensiirron komplikaatioista kertovista kappaleista. Amerikkalaisessa kirurgian kirjassa puhutaan “afrikkalaisen sukulinjan” omaavista, joka tuntuu selkeämmältä määritelmältä kuin “musta rotu”.

 

En kuitenkaan ole vielä tyytyväinen. Kun menemme tarpeeksi kauas historiassa, olemme kaikki afrikkalaista sukulinjaa. Tarvitsen tarkemman määritelmän.

 

Amerikkalaiset tutkimukset kertovat, mistä verenpainetaudeista luennoiva professori ilmeisesti puhui. Orjuus-verenpaine-hypoteesi viittaa teoriaan siitä, että 1500–1800-luvuilla Amerikkaan tuoduissa orjissa olisi tapahtunut korkeaa verenpainetta suosiva pullonkaulailmiö. Orjalaivojen kovissa oloissa yleisimpiä kuolinsyitä olivat suolojen puutteeseen liittyvät tilat kuten ripuli, kuume ja oksentaminen. Ne henkilöt, joiden kehot varastoivat suoloja tehokkaammin, selviytyivät matkoista todennäköisemmin. Tämä ominaisuus altistaa samalla myös korkeammalle verenpaineelle, ja lääketieteessä uskotaankin, että afrikkalaisamerikkalaiseen väestöön on historian saatossa keskittynyt normaalivariaatiota enemmän korkeaa verenpainetta.

 

Amerikkaan tuodut orjat tulivat pääsääntöisesti tietyiltä länsi-Afrikan alueilta ja kuuluivat muutamiin tiettyihin heimoihin. Jos tätä “mustan rodun” korkean verenpaineen oletusta sovelletaan kaikkiin tummaihoisiin, tai vaikkapa edes kaikkiin afrikkalaistaustaisiin, mennään pahasti vikaan. Määritelmät, jotka koskevat yleisesti afrikkalaisia, ovat geneettiseltä taustaltaan hataralla pohjalla siksi, että Afrikassa on luontaisesti hyvin suuri geneettinen vaihtelu, jopa suurempi kuin muilla mantereilla. Afrikassa on myös mantereista toiseksi suurin populaatio.

 

Hataria määritelmiä yleisempi on kuitenkin niiden täydellinen puute. Useissa suomenkielisissä artikkeleissa ei mainita etnisiä variaatioita ollenkaan. Esimerkiksi suomalaisessa sydäntautien kirjassa mainitaan, että vyötärönympärystavoitteissa on erilaiset viitearvot valkoisille ja mustille ihmisille. Kirjassa mainitaan kuitenkin vain valkoisten viitearvot. Tämä ihmetyttää minua tulevana lääkärinä, sillä olen kasvanut ja tulen harjoittamaan ammattiani Suomessa, jossa asuu ja terveyspalveluihin hakeutuu erivärisiä ihmisiä aivan kuten lähes missä tahansa päin maailmaa. Mitä viitearvoa minun pitäisi soveltaa, kun joku heistä tulee vastaanotolleni?


Välillä tuntuu siltä, että Suomessa pelätään sanoja ja tarkkoja määritelmiä, asioista puhumista niiden oikeilla nimillä. On helpompaa puhua epämääräisillä termeillä silläkin uhalla, että ne aiheuttavat väärinymmärryksiä ja jopa hoitovirheitä – etenkin mitä tulee ei-valkoisuuteen. On ymmärrettävää, että ihmisiä pelottaa määritellä sellaisia asioita kuin rotu. Toisen maailmansodan aikainen rotuoppi on jättänyt meihin eugeniikan pelon, ja aiheen akateeminen käsittely on ollut sen jälkeen varovaista. Se, että asioista ei puhuta ei kuitenkaan poista niiden olemassaoloa. Maailma ei ole värisokea vaikka niin haluttaisiin jo uskoa.

 

Vanhat rasistiset väitteet eroista älykkyysosamäärässä tai luonteen lujuudessa valkoisten ja mustien ihmisten välillä on kumottu useaan kertaan tieteellisin menetelmin. Niin on voitu tehdä, koska tiede ei ole pelännyt kysyä oikeita kysymyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joitakin biologisia eroja olisi olemassa ja etteivätkö nämä erot vaatisi eri viitearvoja ja jopa hoitotapoja eri etnisiin ryhmiin kuuluville ihmisille heidän sairastuessaan. Ilman avointa ja tarkkaa opetusta ja keskustelua näistä eroista emme voi hoitaa ihmisiä parhaimman tiedon mukaan. Ja se on lääkärinvalan perusta.