Vieraskolumni: Mitä jokaisen tulisi tietää saamelaisista?

 

Bures! Tänään, kuudes helmikuuta, on saamelaisten kansallispäivä, Sámi álbmotbeaivvi. Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti kertoo viisi perusasiaa, jotka jokaisen tulisi tietää Euroopan unionin ainoasta alkuperäiskansasta.

IMG_5624-1.jpg

1. Kansa ja kieli

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Meitä on yhteensä neljän valtion alueella: Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän. Meitä on noin 75 000–100 000 ihmistä maailmassa, Suomessa noin 8 000. Saamen kieliä on yhteensä yhdeksän, minkä lisäksi tunnetaan muutamia kuolleita saamen kieliä. Pohjoissaame on laajimmin puhuttu kieli, joka on myös oma äidinkieleni. Suomessa puhutaan lisäksi inarinsaamea ja koltansaamea. Jokainen voi opetella puhumaan vähän saamea, sen pitäisi kuulua yleissivistykseen samalla tavalla kuin ruotsin.

 

2. Gákti

Saamelaisten kansanpukua kutsutaan pohjoissaameksi nimellä gákti, inarinsaamelaisilla on mááccuh ja kolttasaamelaisilla on määccaǩ. Suomessa on käytössä viisi eri saamenpukua, joihin kuuluu inarinsaamelaisen ja kolttasaamelaisen puvun lisäksi Vuotson puku, Enontekiön puku sekä Utsjoen puku. Gákti on henkilökohtainen ja se tehdään suvun perinteiden mukaan. Gáktissa on myös viitteitä kantajan omaan elämään; esimerkiksi siviilisäädyn voi tarkistaa puvun tietyistä yksityiskohdista. Gákti ei ole pelkästään juhlapuku, vaan sitä voi käyttää myös siviilissä niin paljon kuin haluaa. Moni luonnehtii gáktia “toiseksi ihoksi”, sillä se on niin tärkeä saamelaiskulttuurissa. Viime vuosina on nähty useita tapauksia, jossa julkisuuteen on noussut feikkigáktien käyttö. Feikkigáktit koetaan saamelaispiireissä hyvin vastenmielisiksi eikä ulkopuolisen sovi käyttää aitoakaan gáktia ilman yhteisön hyväksyntää. 

 

3. Haasteet

Saamelaisista ei tiedetä Suomessa juuri mitään, ja saamelainen kelpaa hyvin harvoin omien asioidensa asiantuntijaksi. Saamelaiset poikkeavat Suomen muista etnisistä vähemmistöistä siinä mielessä, että meidät jossain määrin “unohdetaan” ymmärtää etnisiksi. Saamelaisuus nähdään edelleen osana suomalaisuutta siitä huolimatta, että olemme aina olleet oma kansamme. Yhtäältä saamelaisista puhutaan usein sanoilla “meidän [suomalaisten] alkuperäiskansamme”, toisaalta olen satoja kertoja kuullut ettei “teissä ole mitään sen alkuperäisempää kuin meissäkään”. Meitä verrataan hämäläisiin tai savolaisiin, tai vastaavasti pohjoissuomalaisia väestöryhmiä mielletään virheellisesti osaksi meitä. 

IMG_5632-1.jpg

Jostakin syystä juuri ulkopuolelta syntyy paine haluta määritellä, mitä saamelaisuus on. Tämä heijastuu myös Suomen lainsäädännössä. Suomen korkeimmalla hallinto-oikeudella on nimittäin edelleen ylin valta päättää, kuka saamelaisten vaaleissa saa äänestää, vaikka saamelaisilla on omat Saamelaiskäräjät, joka on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin. Se valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Tästä epäkohdasta on muun muassa YK:n rotusyrjintäkomitea huomauttanut useasti. 

 

Samaan aikaan, kun saamelainen yrittää kertoa kansamme kokemista rakenteellisista ongelmista, elinkeinojen ahtaalle ajautumisesta tai saamelaisnuorten mielenterveysongelmista, hänelle löytyy harvoin kuulijoita. Valitettavasti, sillä juuri näillä alueilla saamelaisten oikeudet ovat heikentyneet reilusti viime vuosina.

 

Vuonna 2015 Suomi jätti alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO169-sopimuksen ratifioimatta. Seuraavana vuonna metsähallituslain uudesta versiosta poistettiin kokonainen saamelaiskulttuurin heikentämistä kieltävä luku. Viime keväänä astui voimaan Tenon kalastussopimus, joka rajoittaa saamelaisten perinnepyyntiä 80 prosenttia, mutta myöntää turisteille uusia oikeuksia. Tänä keväänä liikenneministeriö puolestaan neuvottelee jäämeren radan rakentamisesta siitä huolimatta, että se halkoisi poronhoitoalueen kahtia, heikentäen elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia. Työ ei siis lopu ja saamelaisilta vaaditaan suuria poliittisia ponnistuksia estää elinkeinojamme ajautumasta yhä ahtaammalle. Siksi meille on niin tärkeää saada äänemme kuuluviin.

 

4.Tulevaisuus

Olemme pitkään seuranneet asemamme kehitystä ja suomalaisten hitaasti lisääntyvää tietoisuutta kansastamme. Toivoa on, jonkin verran. Olemme saaneet kielioikeuksiamme parannettua, kaupunkeihin on syntymäisillään saamenkielisiä koululuokkia. Uskon, että seuraavalla saamelaissukupolvella ei ole enää tarvetta aloittaa perusasioista kertoessaan itsestään ja kulttuuristaan. Sen sijaan maankäyttökysymykset, elinkeinot ja saamelaisten itsemääräämisoikeus tulevat olemaan tapetilla hyvinkin pitkään. Suomi on myös perustamassa totuus- ja sovintokomissiota selvittämään saamelaisten kokemia historiallisia vääryyksiä. Toivon mukaan tulemme olemaan paljon näkyvillä lähivuosina, hyvissäkin merkeissä.

 

5. Kansallispäivä

Tänään liehuvat Saamen liput ja sen parempaa syytä juhlimiselle ei olekaan. Tämä päivä on pyhitetty saamelaiskulttuurin juhlistamiselle ja historiamme muistamiselle, sekä ennen kaikkea toistemme tukemiselle. Muistutamme toisillemme, että me olemme täällä. Että mekin olemme, että meillä on oikeus olla. Ajattelemme samoin kuin monet muutkin ruskeat tytöt; emme tarvitse ketään kertomaan meille, millä tavoin tässä yhteiskunnassa tulisi elää. Uskon, että sitä asennetta tarvitaan Suomessa enemmän kuin koskaan ennen.

 

 

Teksti: Petra Laiti
Kuva: Caroline Suinner