Jonas Hassen Khemiri podcast-haastattelussa: “Tunnen rakkautta isääni kohtaan ja tiedän että hän teki paljon virheitä, joita en halua toistaa. Haluan luoda oman versioni isyydestä.”

Ruskeat Tytöt keskusteli ruotsalaiskirjailijan kanssa isänpäivän kunniaksi
tämän uusimmasta kirjasta Isän säännöt.

Kuva: Johnny Kniga

Kuva: Johnny Kniga



“Lopulta nelivuotias nukahtaa. Hänen päästä lepää isoisän rintakehällä. Tyttö hengittää pienin henkäisyin. Isoisä katselee häntä. Tyttö on niin samannäköinen kuin poika. Samannäköinen kuin tytär. Isoisä itse on kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Makaa aivan liikkumatta. Jos hän ei liikahda, on kenties mahdollista aloittaa alusta. Hän sulkee silmänsä. Ensi kertaa moneen vuoteen hän nukkuu aamuun ilman televisiota.”


Yllä oleva lainaus on yksi ruotsalaiskirjailija Jonas Hassen Khemirin uusimman romaanin Isän säännöt (Pappaklausulen, 2018, Johnny Kniga, suom. Tarja Lipponen) kauneimpia kohtauksia.


Isän säännöt kertoo vanhemmuuden ristiriitaisista tunteista, poissaolevasta isästä, isoisän rakkaudesta, aikuisuudesta ja haaveista lapsiarjen kaoottisuudessa. Se on myös kuvaus toiseuden kokemuksista, intersektioista, joissa diasporiset sukupolvet eroavat – sekä ennen kaikkea muistojen subjektiivisuudesta. Se kertoo myös siitä, miten me emme välttämättä ikinä kunnolla kohtaa omaa perhettämme, ja kuinka vaikea on ilmaista tunteita niille kaikkein rakkaimmille.



Khemiri on Ajatussulttaani -esikoisromaanistaan (Ett öga rött, 2003, Johnny Kniga, suom. Outi Menna) lähtien käsitellyt tuotannossaan (viisi romaania, kuusi näytelmää ja kokoelma kirjoituksia) hybridisyyttä ja moninaisuutta alleviivaamatta, mutta hänen kerronnalliset keinonsa tuntuvat edelleen raikkailta joka kerta. Hänellä on sama maaginen taito kertoa omasta ajastaan tarkkanäköisesti ja samalla syväluotaavasti kuin esimerkiksi Zadie Smithillä tai heitä vuosikymmen aiemmin debytoineella Hanif Kureishilla. He luovat moniäänisiä kudelmia elämästä ja siitä, miten ruskeat nuoret ja vanhemmat sukupolvet navigoivat normitetussa ja kategorisoivassa valkoisessa maailmassa – samaan aikaan humoristisesti ja traagisesti. 


“Pidin isän hahmon kirjoittamisesta ja kirjoittaessani tajusin kuinka yksinäinen hän oli. Käsitin kuinka äärettömän vähäiseksi isä tunsi itsensä aina kun hän palasi johonkin kotimaistansa. Erilaisten pienten strategioiden avulla hän yritti tulla nähdyksi jonain muuna kuin mitä hän oli.”


Jonas Hassen Khemiri vieraili Helsingissä lokakuun alussa, kun hänen näytelmänsä Vi som är hundra (2011) sai ensi-iltansa Svenska Teaternissa. Kuuntele podcast-haastattelu, jossa kirjailija kertoo prosessista Isän säännöt -kirjan takana sekä mm. ajatuksiaan arabi-isistä. Keskustelussa käy myös ilmi, mikä on yolo-faija. Haastattelu saattaa avautua paremmin teoksen jo lukeneille mutta viimeistään tämä haastattelu saa tarttumaan siihen.



Teksti ja podcast-haastattelu: Mona Eid
Podcastin editointi: Emil Johansson
Kuva: Johnny Kniga