Q & A: Eisa Jocson

Filippiiniläiskoreografi kommentoi prinsessateoksillaan lasten aivopesua ja työmarkkinaehtoja.

YnfnaFHA.jpeg

Miten kuvailisit itseäsi? Mitä teet, ja miksi?
Olen Eisa Jocson, Manilassa asuva koreografi, tanssija ja visuaalinen taiteilija. Teokseni aihealueet liittyvät muun muassa sosiaalisten rajojen venyttämiseen, sekä työn ja fantasian tuottamiseen. Olen todella kiinnostunut Filippiinien tilanteesta ja siitä, mikä johdattaa meitä globaaliin työvoimaan.



Keihin haluat vaikuttaa taiteellasi?
Haluan laajentaa ihmisten perspektiiviä ja saada aikaan fyysistä resonointia.

aKs9X-hg.jpeg

Kaksiosaisen Happyland-nimisen projektisi ensimmäisen osan nimi on Princess – ja se keskittyy Disney-prinsessa Lumikkiin. Esität sen Suomessa osana Liikkeellä marraskuussa -nykytanssifestivaalin ohjelmaa. Mikä viesti sen takana on?
Princessissä kaksi filippiiniläistä esiintyjää kaappaavat vaaleaihoisen ”onnellisen prinsessan” arkkityypin. Me, esiintyjät, turmelemme Lumikin hahmon kehoillamme, mutta samaan aikaan kuitenkin jäljittelemme tarkkaan Lumikin eleitä, ääntä ja kertomuksia. Esitämme siis filippiiniläis-Lumikki-hybridihahmojen aikaansaannosta.



Mitään yhtä tiettyä viestiä siinä ei ole. Katsojan ja teoksen välinen vuorovaikutussuhde määrittelee sen.



Ymmärtääkseni yrität rikkoa yhteiskunnan marginalisoivia rakenteita – varsinkin mitä tulee rotu- sekä sukupuoli-identiteettiin. Kuinka syvälle juurtunut koet tämän ongelman olevan kulttuurissasi?
Ongelma tuli Filippiineille vuonna 1565 espanjalaisten kolonialistien mukana, ja yhdysvaltalaisten kolonisaatio jatkoi sitä vuodesta 1898 vuoteen 1946. Syvä, rakenteellinen alistaminen, ja taistelu sitä vastaan, jatkuvat edelleen.


Millainen tarina Happylandin takana on?
Happyland-nimi viittaa ”the happiest place on Earth” -iskulauseeseen, jota Disney käyttää teemapuistoistaan. Happyland on myös sattumoisin pahamaineisen tiheästi asutun Manilalaisen slummin nimi.

Disneyland Hong Kongiin palkataan massoittain filippiiniläisiä tanssijoita ammattilaisviihdyttäjiksi. He toistavat päivätyökseen esityksiä ”onnellisuudesta”.

 

Pääosat ovat tarkoitettu vain tietyille rodullisille profiileille, joten filippiiniläisille annetaan pelkästään anonyymejä sivurooleja – kuten seepra Leijonankuninkaassa, koralli Pienessä merenneidossa ja apina Tarzanissa. Koska yhdysvaltalainen kulttuuri hallitsee filippiiniläisten ihmisten psyykeä, se on myös tuottanut sopivan kurinalaisia vartaloita ”Onnellisuus-imperiumin” tunteikkaaseen työhön.


Happyland tutkii tätä monimutkaista systeemiämme: kaikkea lasten aivopesemisestä valtavirtaa edustaviin populaarikulttuureihin ja valtakunnalliseen työpolitiikkaan.

HVXVAo5Q.jpeg



Jos voisit luoda oikean Happylandin, miltä se näyttäisi?
Vaikka voisinkin niin tehdä, en loisi sellaista lainkaan. Happyland on jo olemassa, niin kamalissa muodoissa, etten halua luoda mitään jatketta sille.

 

 

Teksti: Emma Duah
Kuvat: Jörg Baumann


 

Juttu on toteutettu yhteistyössä Liikkeellä marraskuussa -nykytanssifestivaalin kanssa. Festivaali järjestetään 3.–10.11.2018 Helsingissä