Mallikansalainen: Yilin, 21

 
 
 
 

Opiskelen Turun yliopistossa taidehistoriaa. Aloittelen pian kandia, jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti. En ole vielä keksinyt tarkkaa aihetta opinnäytteelle, mutta haluaisin sen liittyvän muotiin. Haluaisin vaikuttaa alaan myös muilla tavoin kuin tekemällä mallin töitä.

 
_MG_5793.jpg

Minusta tuli malli kun pidin lukion jälkeen välivuotta. Samaan aikaan sattui olemaan käynnissä Mallikoulu-ohjelman casting. Hyvä ystäväni lähetti minulle hakulomakkeen, enkä ottanut sitä tosissani. Työ mallina tuntui vähän kaukaiselta ajatukselta silloin, mutta koska olin tekemistä vailla, pistin hakemuksen menemään. Unohdin koko asian kunnes sain kutsun tapaamiseen. Tipuin viidentenä kilpailijana ohjelmasta. Kuvausten jälkeen mallitoimisto Paparazzi kysyi olisinko vielä kiinnostunut malliduuneista. Siitä on nyt kaksi vuotta ja töitä on riittänyt.

_MG_5922.jpg

On vaikea yksilöidä, mikä on mallin tärkein ominaisuus. Jokainen malli on erilainen – esimerkiksi omalla kohdallani tärkeintä on joustavuus, koska haluan opiskella ja viettää sosiaalista elämää töiden ohella. Omakohtaiset kokemukset alalla muokkaavat sitä, millaisiksi malleiksi tulemme.

 

Pyrin elämään ilman esikuvia. Ihastelen kyllä paljon ihmisiä, tarkalleen ottaen tarkkailen tiettyjä ominaisuuksia ihmisissä, sellaisia jotka herättävät minussa positiivisia tunteita. Usein nämä henkilöt ovat ystäviäni tai perheenjäseneni, eivät esimerkiksi julkkiksia. Liian isot esikuvat vaikuttavat minusta usein tyhjiltä kuorilta ja sellaiselta unelma-minältä, jota en pysty kuitenkaan ikinä saavuttamaan. Olen mieluummin minä kuin kukaan toinen ihminen.

 

Tähän liittyy myös, se että minulla on todella korkea kynnys nolostua tai tuntea häpeää. Nämä tunteet ovat usein muista ihmisistä ja heidän ajattelustaan riippuvaisia, ei minusta.

 

Olen harrastanut kolmivuotiaasta asti Turun konservatoriossa musiikkia, viisivuotiaasta viulunsoittoa. Kirjoitan ja luen paljon vapaa-ajalla, ja käyn katsomassa räppiä ja ystävien keikkoja. Viimeisimmät keikat, joilla kävin, olivat Litku Klementti ja Tuntematon Numero sekä Pimeys. Viimeisin kirja, jonka luin loppuun, oli Haruki Murakamin kaksi esikoisnovellia Hear the Wing Sing ja Pinball, 1973. Tällä hetkellä luen Pajtim Statovcin Tiranan sydäntä. Viimeisimpiä runoja olivat Harry Salmenniemen Pimeän lehdet ja Rimbaudin Säteilevät kuvat ja Kausi Helvetissä

 

Olen oppinut unelmoimaan varovaisemmin kuin ennen. Tällä hetkellä minulla on kaikki hyvin, mikä on unelma jo itsessään. Haluaisin tehdä enemmän asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja kokea uusia asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. Kymmenen vuoden päästä ajattelen nostalgisesti tätä hetkeä, jossa olen nyt. Tai sitten en ajattele. Toivon tulevaisuuden minussa olevan jäljellä jotakin tämänhetkisestä minusta. 

 

Minulla ei ole varsinaista mottoa, mutta lähiaikoina mieleen on jäänyt kytemään malli Adwoa Aboahin kommentti StyleLikeU-haastattelussa, missä hän vapaasti muotoiltuna sanoo, ettei kehuilla ole mitään merkitystä jos ei itse viihdy omassa ihossaan. Kaikki lähtee omasta itsestä.

 

 

Tässä juttusarjassa tutustutaan Suomen kiinnostavimpiin malleihin. Lue aiemmat jutut täältä:

Melanie

Maija 

 

TUOTETIEDOT:

 

Meikkipohja: Mac Face&Body c1

Luomiväri/Poskipuna: Kryolan Supracolor

Huulet: Lucas' Papaw Ointment

Kulmat: Anastasia clear browgel

 

 

Hiukset: Meron Laine

Meikki: Keiku Borgström

Kuvat: Jussi Särkilahti

Mallitoimisto: Paparazzi