Äitienpäiväessee: Armosta

 
 
 
 

Alkoholismin varjostama äitisuhde on elämänmittainen aaltoileva suhde omaan itseen. Se on myös kokoelma sirpaleisia kokemuksia samaan aikaan hyvästä ja poissaolevasta vanhemmasta.

Adobe Stock Photo

Adobe Stock Photo

Hoivavastuu

Sinua pelottaa. Autat huojuvan äidin sänkyyn. Haet keittiöstä vesilasin ja ojennat sen, mutta jotenkin se vesilasi ei pysy äidin kädessä. Yrität kädelläsi siirtää päiväpeitolla olevaa vesilammikkoa poispäin äidistä. Äiti käskee mennä nukkumaan, huomenna on koulua. Tunnet kulmiesi menevät kurttuun, mutta suusi kääntyy leveään hymyyn. Kerrot äidille, että kello on vasta kuusi, ei vielä ole nukkumaanmenoaika. Olet vähän aikaa sitten oppinut kellon. Sammutat valot äidin huoneesta. Kaadatte veljen kanssa loput juomat keittiön lavuaariin ja alatte katsoa elokuvaa.

 

Kymmenen vuotta myöhemmin äiti istuu sänkysi reunalla ja puhutte tunteista. Niitä teillä riittää. Tuntuu että äiti on ainoa, joka ymmärtää täysin. Äiti on tukipilari.

 

Kuningas Alkoholi

Se voi tapahtua kenelle tahansa. Sinä tiedät sen. Teitä on vaikka kuinka paljon. Sitä et aina tiennyt.

Jos me vain näkisimme, että tätä maata on hallinnut jo pitkään myös Kuningatar Alkoholi. Me naisetkin osaamme juoda liikaa. Myös me naiset juomme itsemme hengiltä. Naiset kaikissa yhteiskuntaluokissa. Naiset minun ja sinun piireissäsi. Tavalliset naiset, jotka tekevät tavallisia juttuja. Äidit.

Meidän täytyy alkaa nähdä myös alkoholismi, joka ei mahdu stereotypian sisälle. Koska vasta sitten pystymme puhumaan siitä, tästä, tekemättä kenestäkään hirviötä.

Meidän täytyy nähdä mittasuhteet. Jos vain kuuntelisimme, mitä sanottavaa valtavien päihdeongelmien kanssa työskentelevillä asiantuntijoilla ja tutkijoilla on alkoholista yhteiskunnan tasolla. Mutta se on vaikeaa silloin, kun ajankäytön järjestäminen Alkon aukioloaikojen mukaan on suurin alkoholi-ongelma.

Ehdoton rakkaus

Äiti on kuin kukka. Rakastaa, ei rakasta. Rakastaa, ei rakasta.

Äiti kirjoitti joka aamu, ennen kuin heräsit. Kerran hiivit salaa kirjoituspöydän luo, yritit lukea. Mutta äiti kirjoitti salakieltä, varmasti maailman epäselvintä käsialaa. Silti sinä aamuna tunnistit nimesi sanojen seasta. Hän kirjoitti sinusta.

Sinä opit etsimään merkkejä rakkaudesta.

 

Maailma, joka ei hyväksy äitejä
kokonaisina ihmisinä,
on julma maailma.

 

Vaikka jokainen äiti maan päällä automaattisesti rakastaisikin lastaan synnytyksestä hautaan asti, se ei aina välity. Tätä todellista kokemusta ei ole syytä tukahduttaa, kuten ei muitakaan todellisia kokemuksia.

 

Meillä on yleensä vain yksi äiti, ja hän on meille normaali. Pienissä lapsissa on jonkinlainen sisäänrakennettu mekanismi, joka tekee heistä loputtoman lojaaleja äideilleen. Etenkin uhan edessä. Voi olla vaikeaa ottaa vastaan apua, jos äiti ei sitä tee. Voi olla vaikeaa huomata, että ongelma ei olekaan itsessä, jos joku muu ei sitä kerro.

 

Pyhä Äiteys

“Älä puhu äidistäsi noin.”

Miten rehellisesti äidistään saa sitten puhua?

Paljon selkeämmin kuin mitä tulee isyyteen, on mieliimme maalattu kuva siitä, mitä äitiyden tulee olla. Äidit on tehty rakkaudesta, huolenpidosta, lämmöstä, vahvuudesta, kaikesta sellaisesta, oikeassa mittasuhteessa. Äidinvaisto poistaa ihmisestä heikkouden, kylmyyden, keskeneräisyyden, poissaolevuuden, sairauden.

Näin ei tietenkään ole. Maailma, joka ei hyväksy äitejä kokonaisina ihmisinä, on julma maailma. Niin kauan kuin on olemassa vain yhdenlaista oikeaa äitiyttä, jatkamme ongelmien piilottamista ihmisten sisälle. On vaikeaa kertoa oman perheen ongelmista tai äidin virheistä, jos pitää samaan aikaan varjella äidin pyhää äitiyttä

 

Masennus ja muut itseaiheutetut sairaudet

Miksi äiti ei syö teidän kanssa? Miksi äiti on omassa kuplassa?

 

Äidillä on sellaisia asioita, jotka vievät hänet kauemmas silloinkin, kun hän on ihan lähellä. Silloin kun et vielä tiennyt etkä ymmärtänyt, tunsit vain selittämätöntä, sietämätöntä kaipuuta. Miksi vasta niin paljon myöhemmin ymmärsit, että äidillä oli sairauksia? Jos olisit ymmärtänyt, jos joku olisi kertonut, olisitko silloin ollut armollisempi teille molemmille?

 

Minä en aina tiennyt sitä,
että lasta ei missään tapauksessa
saa eikä tarvitse lyödä.

Nykyään ihmettelen.

 

Yhdelle asialle olemme toistuvasti sokeita. Me emme näe muiden ihmisten teitä ja niillä olevia esteitä ja mutkia. Jos vain suhtautuisimme alkoholismiin ja muihin riippuvuuksiin, syömishäiriöihin ja masennukseen vähemmän tyhmästi ja laiskasti. Ne kun eivät ole tyhmien ja laiskojen ongelmia. Jos jaksaisimme katsoa vähän syvemmälle. Siellä syvemmällä on eräs tärkeä tosiseikka:

 

Äiti, ihan kuka tahansa sairas läheinen, syyttää itseään tai muita jo ihan tarpeeksi. Lisäsyytökset kaikkiin suuntiin vai pahentavat asioita. Älä. Syytä. Itseäsi. Sinun tehtäväsi on jotakin ihan muuta. Eikä se ole helppo tehtävä. Kuuntele. Älä yritä auttaa yksin.

 

Ja ennen kaikkea: pidä huolta itsestäsi.

 

Katse

Teillä on aika likaista. Sulla on aina samat vaatteet.

 

Ne puhuu kuin olisit likainen. Siksikö, että olet ruskea, vai koska äitiä ei kiinnosta? Pyydät äidiltä rahaa uusiin vaatteisiin. Suoristat varmuudeksi tukan. Kysyt, voidaanko muuttaa pois lähiöstä johonkin hienompaan paikkaan. Vaikka oikeasti rakastat teidän pihaa.

Kun tarpeeksi asioita menee kohdallasi päällekkäin, alat nähdä itsesi reunalla. Luultavasti myös aika erilaisena, ja luultavasti aika yksin. Tulee tarve pyrkiä keskelle, kohti normaaliutta ja hyväksyntää. Ei onnistu. Mutta. Jossakin vaiheessa huomaat, että reunalla on aika paljon porukkaa. Mitä jos te olettekin ihan yhtä lailla normaaleja ja hyväksyttäviä?

 

Kiltit tytöt ja väkivalta

Sinä opit etsimään merkkejä huolesta. Raivoa juoksit karkuun vessan oven taa. Lyömistä äiti pyysi joka kerta anteeksi.

Muistatko sen päivän, kun tajusit oman kokosi? Olit yhtäkkiä vahvempi kuin äiti. Ensimmäistä kertaa huomasit, että voit puolustautua. Tajusit heti, miten pahalta se tuntuu. Vahvalta ja tuhoisalta. Myönnän sen. Minä en aina tiennyt sitä, että lasta ei missään tapauksessa saa eikä tarvitse lyödä. Nykyään ihmettelen. Miten on mahdollista, että väkivalta ei kuulu parisuhteeseen, mutta tämä asia ei ole meille kaikille päivänselvä asia? Myös naisissa, kilteissä tytöissä, kympin tytöissä, asuu joskus raivo. Raivon edessä tartumme siihen, mikä on käsillä. Vaikka se jokin olisi pieni lapsi. Jos vain näkisimme ne kaikki muut vaihtoehdot. Jos vain joku näyttäisi meille ne, etsisimme ne. Myöskään naisten, äitien, harjoittamaa väkivaltaa ei tarvitse kestää. 

 

Poissa silmistä, poissa mielestä

Jäit yksin. Kun et saanut kaipuullesi vastausta, menit kauemmas.

Olit vapaa.

Henkisesti tai fyysisesti poissaoleva äiti voi tuntua torjuvalta. On normaalia haluta ottaa sellaisesta äidistä etäisyyttä. Rakentaa maailmoja kodin ulkopuolelle. Uppoutua. Itsenäistyä. Aikuistua, liian aikaisin, muttei kuitenkaan. 

Torjuntaa alkaa tapahtuu molempiin suuntiin. Se aiheuttaa syyllisyyttä molemmissa päissä. Tarvitaan ymmärrystä kaikilta hyväksyä etäisyys. Etäisyys ei kuitenkaan tarkoita, ettei olisi tunnetta. Ettei olisi sitä mitä on.

 

Mitä tarkoittaa vahva

Äiti ei vaatinut mitään ääneen, ei kysynyt, ei pyytänyt. Halusit olla luottamuksen arvoinen. Sinä opit vaatimaan itseltäsi itse.
Opit myös peittelemään merkkejä huolesta. Itseltäsi ja muilta.
Ihailemme vahvoja naisia ja puhumme heistä usein. Hyvä, että puhumme vahvoista naisista. Ollakseni rehellinen, en kuitenkaan erota vahvoja naisia ja heistä tekemiämme kuvauksia naisista yleisesti. En vain näe sitä eroa. Vahvuus asuu heikkouden kanssa, niitä ei voi erottaa. Kuvittele maailma, jossa puhuisimme yhtä paljon heikkoudesta kuin vahvuudesta.
Lahja on se ihminen, joka osaa suhtautua meihin ja meidän asioihimme täysin oikein. Pienentelemättä tai suurentelematta. Sellaiset ihmiset ovat harvassa. Emmehän itsekään osaa tai ole osanneet. Emme ole aina kaikissa tilanteissa tienneet, mikä on oikea määrä mitäkin. Se on annettava anteeksi. On kestettävä ne hetket, kun apu ei tiedä yhtään mitä se tekee.

 

Äitisi on sinä

Epävarmuus. Huoli. Ahdistus. Pelko. Romahdus. Silloin tiedät, että sinussa on se kaikki mitä tarvitset. Kun kaikki pursuaa yli. Myös rakkaus.



Juttu julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä arkaluontoisen aiheen vuoksi.