good kicks + Ruskeat Tytöt temporary shop lookbook

 
 
 
 

Ruskeat Tytöt valloittaa sneaker boutique good kicksin kahdeksi viikoksi (16.-30.9.). Liike muuttuu avoimeksi tapahtumatilaksi ja uuden, pelkästään good kicksissä saatavilla olevan limited edition -paitamallistomme showroomiksi.

 

Katso sähköinen lookbookimme alta ja käy hakemassa omasi pois! 

 

 
 

 

Alla viikon ohjelma, lämpimästi tervetuloa! Kaupalla järjestettävät tapahtumat ovat ikärajattomia, Putte'sin K-18. Kaikki tapahtumat ovat  ilmaisia ja vapaita kaikesta syrjinnästä: minkäänlaista rasismia, seksismiä, homo-, trans-, fatfobiaa jne. ei hyväksytä. Voit ottaa yhteyttä kehen tahansa good kicksin tai Ruskeiden Tyttöjen edustajaan jos jotakin epäsopivaa tapahtuu. good kicks ei valitettavasti ole esteetön tila, mutta Putte's on. 

 

Keskiviikkona 20.9. klo 19–21.30  
Ruskeat Tytöt Present: Past, Present and Future: An evening of Poetry and Spoken Word

Esiintymässä Saamia Mohamed, Acquelline Kingori, Amina Mohamed Salad, Hassan Maikal, Tania Nathan, Laura Eklund Nhaga ja Victoria Odum + open mic.


Torstai 21.9. klo 19–20
Grindin’ - An Entrepreneurship Panel

Paneelikeskustelu oman yrityksen aloittamisesta. Mukana Harriet NakariThe Natural Beauty Shop, FinlandRenaz EbrahimiRandom LifeSid Hiltunen, ravintola Melt ja Koko HubaraRuskeat Tytöt.


Lauantai 23.9. klo 21–03
Ruskeat Tytöt - The Takeover [ with all good soundsystem ] -bileet Putte's Bar&Pizzassa

Levyjä soittamassa Sophia Wekesa, Renaz ja all good soundsystem.

Tilaisuus on ilmainen.

 

 

Kuvat: Ervin Latimer
Kuvausassistentti: Jasmina Amzil
Mallit: Rebekka, Maija, Sahra, Halima, Narin, Dakota, Amin, Iiris

 

 

good kicks, Iso Roobertinkatu 16, ma-pe 11-18.30 ja la 11-17.

 

 

Lue myös:

 

Tukka hyvin, kaikki hyvin

 
 
 
 

Afrohiustapahtuma Good Hair Dayn tämän vuoden teema on representaatiot. Käytännön tiedon jakamisen ohella siellä pohditaan afrohiusten asemaa Suomessa ja yhdistetään afrosuomalaista yleisöä toisiinsa.

 

Kuvassa Good Hair Dayn alkuperäinen tuottajakollektiivi. Takana Sophia Wekesa ja Saida Mäki-Penttilä, keskellä Efe Ogbeide, Sara-Lisa Martins Lopes, Nini Bananas ja edessä Maija Baijukya.

Kuvassa Good Hair Dayn alkuperäinen tuottajakollektiivi. Takana Sophia Wekesa ja Saida Mäki-Penttilä, keskellä Efe Ogbeide, Sara-Lisa Martins Lopes, Nini Bananas ja edessä Maija Baijukya.

 

Good hair day on fraasi, joka tarkoittaa hyvin mennyttä päivää. Good Hair Day on myös Wisam ElFadlin, Michaela Mouan, Saida Mäki-Penttilän ja Efe Ogbeiden vapaaehtoisvoimin jo toista kertaa järjestämä afrohiustapahtuma, jossa keskitytään hiustenhoitovinkkeihin, tiedonjakamiseen ja yhteisöllisyyteen. Tapahtuman alkuperäiseen tuottajakollektiiviin kuuluvat myös Sophia Wekesa, Maija BaijukyaNini Bananas ja Sara-Lisa Martins Lopes. Kellään perustajajäsenistä ei ole aikaisempaa kampaajataustaa, mutta jokainen on kipuillut tavalla tai toisella omien hiustensa kanssa Suomessa, missä tuotteita ja kampaamopalveluita on edelleen todella hankala saada afrohiuksille.

 

”Meille tärkeintä on tapahtuman voimaannuttava vaikutus niille, joita on koko elämänsä työnnetty marginaaliin ulkonäön vuoksi. Haluamme tuoda Suomeen self care -kulttuuria, eli ajatusta siitä että itsestä huolehtiminen esimerkiksi hiusten laittamisen kautta on samaan aikaan omasta jaksamisesta huolehtimista ja aktiivista toimimista yhteiskunnassa”, sanoo Ogbeide, joka ennätti Mäki-Penttilän kanssa haastatteluun kesken Good Hair Dayn järjestelykiireiden.

 

2016_3.jpg

 

Tulevana lauantaina Helsingin Kalliossa Harjun nuorisotalolla järjestettävään Good Hair Dayhin ovat tervetulleita kaikki joilla on afrikkalaistaustainen hiustyyppi. Päivä on kohdennettu erityisesti afrikkalaiseen diasporaan kuuluville, Suomessa asuville nuorille, mutta sinne ovat tervetulleita myös vanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lastensa afrohiusten hoidosta. Paikalla on erilaisten hiustuote- ja vaatemerkkien myyntikojuja (myös Ruskeat Tytöt on edustettuna), ja päivän aikana voi osallistua erilaisiin afrohius- ja hyvinvointityöpajoihin tai vaikkapa katsoa kuvataiteilija Sasha Huberin I <3 JaNY 2010-lyhytelokuvan. Lopuksi voi vielä nauttia AK:n, Hassan Maikalin, Rebeccan ja Bentalityn tarjoilemista rap- ja rnb-livesoundeista. Täysi-ikäiset kävijät voivat siirtyä illan päätteeksi G Livelabiin Punavuoreen, missä Random Life -kollektiivi sekä dj:t Sophia Wekesa ja Rebekka Yeboah tanssittavat afrokansaa aamuun asti. Aika hyvä päivä siis.

 

Ei ymmärretty, että suorat ja vaaleat hiukset
ovat kaikkialla oleva normi
eikä niille tarvitse erikseen järjestää omaa hiuspäivää.

 

Good Hair Daylla on joka vuosi oma teemansa. Viime vuonna Konepaja Brunossa järjestetyssä tapahtumassa se oli ”Afron poliittisuus”, jolla haluttiin tulla Helsingin tapahtumaskeneen herättäen suoraa meiltä meille -keskustelua. Tämän vuoden tapahtumassa teemana puolestaan ovat ”Representaatiot”, eli todellisuuden esittämistavat. Aihe on luonteva jatkumo edellisvuoden tapahtumasta ja siellä järjestetyistä luennoista ja työpajoista, ja se vie eteenpäin hyvin alkanutta keskustelua afrohiuksiin liitetyistä kulttuurisista käsityksistä.

 

Representaatioista on lyhyt matka asioiden poliittisiin merkityksiin, ja Good Hair Dayn järjestäjäporukan mielestä henkilökohtaisten ja intiimien ulkonäkökysymysten tuominen julkiseen keskusteluun on kytkeytymistä laajemmin siihen miten afrotaustaiset ihmiset nähdään yhteiskunnassa.

 

Viime vuoden Afron poliittisuus -paneelissa keskustelivat vasemmalta oikealle GHD:n oma Michaela Moua, runoilija-näyttelijä-aktivisti Laura Eklund Nhaga sekä räppärit Bentality ja Hassan Maikal. Haastattelijana selin kuvaan Maija Baijukya.

Viime vuoden Afron poliittisuus -paneelissa keskustelivat vasemmalta oikealle GHD:n oma Michaela Moua, runoilija-näyttelijä-aktivisti Laura Eklund Nhaga sekä räppärit Bentality ja Hassan Maikal. Haastattelijana selin kuvaan Maija Baijukya.

2016_6.jpg

 

Voidaan sanoa, että Pohjoismaiset kauneusihanteet ovat hyvin eurosentrisiä ja vaaleutta korostavia, jolloin tummien kiharaisten hiusten hoitamiseen ja ylläpitoon ei ole esimerkiksi vaadittavaa tietotaitoa. Mäki-Penttilä ja Ogbeide muistuttavat, että kapeat kauneusihanteet eivät tietenkään koske vain hiuksia vaan kehoa ylipäätään, mutta hiukset ovat helppo tapa lähteä keskustelemaan aiheesta.

 

”Ulossulkevat standardit näkyvät myös siinä, kuinka karkeampaa hiustyyppiä neuvotaan usein suoristamaan tai vaikka afrotaustaisia miehiä pitämään lyhyitä hiuksia”, Mäki-Penttilä toteaa.

 

Good Hair Day on järjestäjien mielestä yhteiskunnallisesti merkittävä tapahtuma siksikin, että usein suvaitsevaisiksi ja feministeiksikin itsensä nimeävät henkilöt ja tahot eivät lopulta oikein ymmärräkään mihin tarvitaan tilaisuus joka on suunnattu ensisijaisesti afrosuomalaisille.

 

”Meillä oli vastikään oma pieni afron koristelukoju Kallio Block Partyilla ja jaoimme siellä lehtisiä, joissa mainostimme tulevaa tapahtumaamme. Meiltä tultiin kysymään, miksemme jaa lehtisiä myös vaaleahiuksisille. Ei ymmärretty, että suorat ja vaaleat hiukset ovat kaikkialla oleva normi eikä niille tarvitse erikseen järjestää omaa hiuspäivää”, Ogbeide kertoo. 

 

2016_2.jpg

 

Kaiken henkilökohtaisen ja poliittisen ohella Good Hair Day tuo Saida Mäki-Penttilän mukaan esiin myös afron kaupallisen potentiaalin:

 

”Päivässä on myös kyse pyrkimyksestä näyttää, että Suomessa on huutava tarve afrohiustuotteille. Kysyntää todellakin on, niin Helsingissä kuin aivan varmasti muuallakin maassa.”

 

Good Hair Dayn tämän vuoden järjestäjänelikko toivoo, että tapahtuma leviäisi muuallekin päin Suomea ja lupaa antaa tukensa, vinkkinsä ja ideansa kaikkien afrohiuksisten käyttöön.

 

 

Teksti: Liban Sheikh
Kuvat viime vuoden Good Hair Day -tapahtumasta: Uwa Iduozee

 

 

Juttu on toteutettu yhteistyössä Good Hair Dayn kanssa. Tapahtumaa, joka järjestetään 2.9. Harjun nuorisotalolla Helsingissä, voi seurata muiden jutussa mainittujen sosiaalisen median kanavien lisäksi myös instagramissa. Tapahtuman viralliset hastagit ovat #omaupeeafro sekä #afroveena.

 

 

Lue myös:

 

Ihanat kiharat, IV osa: Helppo kampaus lapselle

 
 
 
 

Syyskausi on lähtenyt käyntiin kouluissa ja päiväkodeissa. Tämä tarkoittaa monissa perheissä kiireisiä aamuja ja tukkakiukkua. Nopea lettikampaus tuo aamuun helpotusta sekä vanhemmalle että lapselle.

Lähtotilanne

Lähtotilanne

Lopputulos

Lopputulos

Pippurisella mallillamme Amandalla on paksut ja pehmeät hiukset. Hiuslaadusta riippumatta kampauksen teko alkaa aina selvittämisellä (katso aiempi artikkeli aiheesta.)

Jaa seuraavaksi hiukset neljään osioon. Suihkuta osiot suihkupullolla, jossa on veteen laimennettua hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Kosteutus riittää. Tämän jälkeen voit halutessasi tehostaa hiuksia kiharabuusterituotteella. Kiinnitä jokainen osio hiuslenkillä omaksi poninhännäkseen.

 

8466f8e3$33d9$4c9f$8908$cf3d2682aed4_2126_1417_1502728901408.jpg
 
 
 
ok.jpg

 

Jaa jokainen yksittäinen poninhäntä kahteen osaan ja kieritä kumpaakin osiota tyvestä käsin eri suuntiin. Tämän jälkeen kieputa osiot yhteen twist-letiksi. Sulje twist-letti toisella hiuslenkillä ja kieritä loput osiot samalla tavalla.

 

8466f8e3$33d9$4c9f$8908$cf3d2682aed4_2126_1417_1502729664819.jpg
 

 

Kampaus on valmis. Voit halutessasi jakaa hiukset useampaan kuin neljään osioon ja tehdä monta twist-lettiä.

 

 


Vinkki: Sivele jakauskohtiin kasviöljyyn sekoitettua puhdasta eteeristä laventeliöljyä. Tämä ehkäisee täit, syyskauden inhokkivaivan.

 

Osallistu arvontaan ja voita itsellesi vieressä näkyvä Natural Beauty Shop -tuotepaketti. Mene Ruskeiden Tyttöjen Instaan, seuraa meitä ja kerro juttua koskevan kuvan kommenteissa mikä on sinun aamua helpottava hiusniksisi niin olet mukana kilpailussa.

 

TUOTTEET:

NATURAL BEAUTY SHOP COCONUT SHEA LEAVE-IN CONDITIONER

NATURAL BEAUTY SHOP CURL BOOSTER

 

 


Hiukset: Priscilla Mmari / Hiustrendi 
Kuvat: Jussi Särkilahti
Malli: Amanda

 

 

 

Lue myös juttusarjan aiemmat osat:

 

 

 

Hiukset: Hiustrendi 
Kuvat: Jussi Särkilahti

 

Ruskeat Tytöt x AFROPUNK Lontoo: SPINTHRIFT MARKET

 
 
 
 

Festareilta löytyy musiikin lisäksi myös afrikkalainen indiemuoti- ja kauneustori.

 

Mukavat tennarit ja ne farkut, jotka saavat sotkeentua vai naftaliinista esiin kaivetut aarteet, jotka päällä tehdään lähtemätön vaikutus? Siinäpä festarivaatetuksen kiperin kysymys. Samalla tavalla kuin helsinkiläiset tekevät muodin pyhiinvaelluksen Flowhun, vaeltavat Lontoonsilmäätekevät afrokulttuurin edustajat AFROPUNK-festivaalille omaan pyhättöönsä.

 

Musiikin ja ruoan lisäksi AFROPUNK on tunnettu lähes runway-tyyppisenä katumuodin näyttämönä. Festivaalin kävijät ovatkin osoittaneet todellista ainutlaatuisuutta: upeasti laitetut afrohiukset, vaatteet ja yleinen habitus huokuvat melkoista tyylitajua. Tämän ovat huomanneet myös tapahtuman järjestäjät. Huolella kuratoidun musiikki- ja ruokatarjonnan lisäksi AFROPUNK Lontoosta löytyy SPINTHRIFT MARKET -alue, josta löytyy kattava valikoima paikallisia muotibrändejä. Punaisena lankana vaatteissa, asusteissa ja kosmetiikassa kulkee Lontoon urbaanin elämän ja suunnittelijoiden afrikkalaisten juurien täydellinen tasapaino sekä kierrätetyt ja luonnonmukaiset materiaaleja.

 

Ruskeat Tytöt listasi viisi mielenkiintoista liikettä, jotka esittelevät AFROPUNK Lontoossa itsensä ja tuotteensa:

 

IMG_2239_2048x2048.JPG
IMG_7970_2048x2048.JPG

 

1. Continent Clothing

Continent Clothingin afrikkalaisista vahakankaista tehdyt bomber-takit iskevät ajan hermoon ja ovat täydellinen esimerkki kulttuureita yhdistävästä hybridimuodista. Lisäksi kaupasta löytyy jo valtavirtaankin eksyneitä Dashiki-paitoja sekä erilaisia asusteita.

 

slide2.jpg

 

2. Uptown Yardie 

Mitä kenkiin tulee, on Uptown Yardie yksi kiehtovimmista tapauksista. Liikkeen kokoelmista löytyvät funkkaavat herrainkengät ja kenkiin lisättävät iltit, jotka tuovat loppusilauksen jokaiseen asukokonaisuuteen. Britteinsaarilla valmistetut kengät ovat saaneet inspiraationsa Bob Marleyn ajatuksesta jakaa tyyliä eri sosiaaliluokkien välillä.

 

Screenshot 2017-07-12 12.46.04.png

 

3. Le Ekhaya

Lähes kantaaottavia koruja valmistava Le Ekhaya saa inspiraationsa tekijänsä Unique Sibandan ndebele-juurista. Koruissa yhdistyy yksinkertaisuus ja värien harmonia tavalla, joka on oikeastaan aika skandinaavinen. Jokainen koru on huolella käsin tehty ja Sibanda toivoo antavansa jokaiselle korunkäyttäjälle voimaa ilmaista itseään.

 

butter2+copy.jpg

 

4. Sunu Kër

Alueelta löytyy myös afrohiuksisille tuiki tärkeitä kosmetiikkabrändejä kuten Sunu Kër, jonka kaikki tuotteet on valmistettu alusta saakka käsin. Perustajan Aïcha Daffén inspiraationa toimii Senegalin nouseva luonnonkosmetiikkatrendi. Daffé pyrkii luonnonmukaisiin tuotteisiin ja haluaa rohkaista käyttäjiään ihastumaan omaan kauneuteensa etniseen taustaan katsomatta.  

 

Joycelyn-and-Rachael.jpg

 

5. afrocenchix

Pelkästään afrohiusten hoitoon keskittynyt afrocenchix valmistaa tuotteensa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa.  Yrityksen tavoitteena on luoda tuotteita, jotka helpottavat kiharien hiusten hoitoa arjessa. Tämän lisäksi tuotteiden vaatimuksiin kuuluu allergisoimattomuus, sillä yksi yrityksen perustajajäsenistä väsyi aikanaan siihen, että allergiat rajoittivat hänen mahdollisuuksiaan käyttää erilaisia hiustuotteita. Yritys haluaa olla myös luontoa kunnioittava ja pakkaa tuotteensa kierrätettäviin materiaaleihin.

 

 

Teksti: Monica Gathuo
Kuvat: Dennis Manuel & Valmistajien sivustot

 

 

Lue myös nämä:

 

Essee: Musta makkara, valkoiset pojat

 
 
 
 

Millaista on olla rodullistettu homoseksuaali 2010-luvun Suomessa? Vaatessuunnittelija Ervin Latimer kertoo sinkkuelämästään skenessä joka on hyvin, hyvin valkoinen.

2.jpg

Suutelen innostuneesti edessäni seisovaa nuorta miestä. Hän on pitkä ja käsittämätöntä kyllä, komeampi kuin miltä hän Grindr-kuvissaan näytti. Juuri sellainen Suomi-Filmin kirveellä veistetty renkipoika, josta pidän. On kesä ja pienessä yksiössäni on helvetin kuuma. Hän puree huultaan ja riisuu t-paitansa.

Voi paska, ajattelen kun näen hänen treenatun kroppansa.

Kuvien perusteella olin järkeillyt, että hän vain näyttää siltä (valolla ja varjolla saa ihmeitä aikaan, I should know), mutta tyyppihän on ihan oikeasti, täysin objektiivisesti, hot af. Siis sellaista kamaa jolla käännetään Profeetat homoiks, vai miten se menikään. Hän yrittää riisua paitani, mutta teen harhautuksen ja suutelen toista hänen jöpöttävistä nänneistään. Minulla ei ole aikomustakaan ottaa paitaani hänen edessään pois, ei ainakaan niin kauan kun valot ovat päällä. Hän puristaa etumustani ja avaa varovaisesti vyöni.

Tiedätkö sen tunteen, kun tiedät varmasti saavasi seksiä? Ei sen, kun joku lähtee narikasta mukaasi pilkun jälkeen, eikä senkään, kun hookup tekstaa ”Oon täs alhaalla” ja olet vielä etsimässä puhtaita alusvaatteita. Tarkoitan sitä kihelmöivää tunnetta, mikä tulee about siinä vaiheessa, kun yrität hermostuneena nähdä, kummin päin se hemmetin kondomi oikein rullataan. Noh, renkipoika päätti näyttää taitojaan ja asetella kumin puolestani. Olemme hikisiä ja lähekkäin, ja heitän pääni sisällä itseni kanssa ylävitosia. Sitten hän puraisee korvaani ja kuiskaa virnistäen:

”Mä en ookaan koskaan ollu teikäläisten kanssa.”
”?”
”Mä en oo koskaan ollu mustan miehen kanssa!”

Hän sanoo sen kuin ripittäytyen. Kohteliaisuutena.

Pity – I kind of liked him, ajattelen ja käännän rengin mahalleen. Alan keskittyä siihen, miksi hänet tuntia aiemmin olin kotiini kutsunutkin.

Jos saisin euron joka kerta, kun valkoinen homo sanoo minulle jotain vastaavaa, ASP-tilini olisi done and done. Sisällöllisesti tämäntyyppiset kommentit noudattavat samaa kaavaa: en ole koskaan ollut kaltaisesi kanssa, onpas erikoista, sä oot varmaan kreisi sängyssä ja niin edelleen. Kerran yksi tyyppi pettyi heti kättelyssä, kun näytin ”tummemmalta kuvissa”. Oli selvää, että tyyppi ei harmitellut puutteellista kesäbrunaani. Toinen taas ilahtui ääneen, kun peniskarvoistani viimein löytyi afro, koska hiukset olivat niin suorat. Minut nähdään yönmustana rakastajana, jonkinlaisena lämpimänä kaakaona valkoisen lumen keskellä. On ollut mielenkiintoista, miten homoskenessä olen käytännössä musta, mutta monessa muussa yhteydessä saan toistuvasti kuulla, että et sä nyt niin tumma ole. Tottahan se on, mutta näetkö ristiriidan?

 

Ei, kaikilla afrikkalaisamerikkalaisen taustan omaavilla miehillä ei ole
loputonta libidoa ja 25-senttistä mustaa surmaa vasemmassa lahkeessa.
Sori pojat.

 

1.jpg

Riemastuttavimmat kommentit liittyvät penikseeni. Mustamakkaravitsit ovat niin väsyneitä, etten jaksa niitä edes noteerata. Mutta kun mennään täysin epärealistisiin odotuksiin tiettyjen ruumiinosien kokoluokasta, ollaan kiusallisemmilla vesillä. Jos en ole sattunut antamaan mittojani etukäteen (pituus, paino, pituus anyone?) on ollut hämmentävää nähdä miten usein nämä renkipojat tuntuvat odottavan jotain veden kielelle tuovaa hormonimunakoisoa, kaiken lävistävää mustaa valomiekkaa.

Ei, kaikilla afrikkalaisamerikkalaisilla tai afrikkalaisamerikkalaisen taustan omaavilla miehillä ei ole loputonta libidoa ja 25-senttistä mustaa surmaa vasemmassa lahkeessa. Sori pojat. Ei siinä mitään, seksualisoidut deittiappiviestit eivät välttämättä ole mikään ongelma, kyllä mekin sitä peliä osaamme pelata. Ongelma on se, mitä tämäntyyppiset viestit kertovat siitä miten kyseiset henkilöt näkevät minut ja kaltaiseni henkilöt homoskenen kontekstissa.

Tällaiset oletukset ja fantasiat ovat väsyttäviä ja pohjattoman eksotisoivia. Ne juontavat juurensa rasismiin, kolonialismiin ja orjuuteen. Mustan kehon seksualisointi valtava keskustelu, jota esimerkiksi filosofi Frantz Fanon kävi jo vuonna 1952 teoksessaan Black Skin, White Masks.

Siellä se gay-chat oli, sivulla 897,
siinä samassa teksti-tv:ssä
mistä rekkakuskit saavat ravituloksensa.

 

Jos vaikuttaa siltä, että seksielämäni rullasi aikoinaan vain teksti- ja appiviesteillä, olet täysin oikeassa. Kun Tinder tuli ja heterot ystäväni jännittivät ensimmäisiä appitreffejään, me homot olimme jo veteraaneja. Ainakin minulle ne olivat normi, sillä olen poikien iskemisessä baarissa täysin avuton. Olen tähänastisen elämäni aikana yrittänyt sitä tasan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla varjostin yhtä kundia ikuisuuden, kunnes kainalossa roikkunut ystävätär meni vihdoin vessaan. Mies näytti Vaahteranmäen Eemeliltä, jos Eemeli olisi parikymppinen ja viettänyt kokeilunhaluisen viikonlopun Berliinissä. Nykäisin häntä hihasta ja sanoin että hän näyttää kivalta. Pian jo suutelimme ja suudelmamme päätyttyä cockblocker-ystävätär tuli takaisin vessasta. Berliinin Eemeli esitteli meidät ja ilmeni, että kyseessä on hänen tyttöystävänsä. Heidän piti kuulemma lähteä kotiin.

Toisella ja tähän asti viimeisellä iskuyrityskerralla näin söpön punapään keskellä tanssilattiaa. Otin viimeisen rohkaisuhuikan jekkubatteristani (hyi helvetti) ja marssin pojan luokse. Koska musiikki oli kovalla, jouduin huutamaan.

”SÄ OOT IHAN VITUN KUUMA!”, karjuin, omasta mielestäni hurmaavan rehellisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna varmaankin melko uhkaavasti.

Poika tuijotti minua pitkään ja totesi minun olevan too much. Päätin panostaa nettideittailuun.

Ensimmäinen deittisivusto, jota olen koskaan käyttänyt, oli MTV3:n teksti-tv:n Gay chat. Tämä tapahtui joskus vuosikymmen sitten lukion loppupuolella. En muista miten sivulle päädyin, mutta siellä se gay-chat oli, sivulla 897, siinä samassa teksti-tv:ssä mistä rekkakuskit saavat ravituloksensa. Homma toimi yhtä sujuvasti kuin Twitter, jos twiitit pitäisi lähettää faxilla. Tekstaat palvelunumeroon ja jonkun ajan päästä viestisi näkyy ruudulla. Kuten muutkin, jaoin myös puhelinnumeroni, jotta halukkaat saivat otettua minuun yhteyttä. Tuohon aikaan ei kuvia oikein puhelimella lähetelty, joten jouduin kuvailemaan itseäni verbaalisesti.

”Puoliksi tummaihoinen”, ilmoitin.

Koko homoilu oli minulle uutta, enkä ollut varma onko normaalia, että penikseni tarkkaa väriä tiedustellaan. Muun muassa. Sovin tapaamisen teksti-tv:n kautta vain yhden kundin kanssa, mutta ne treffit päätyivät jo ennen alkamistaan tekstiviestillä:

 ”Ei kiitos.”

Ilmeisesti hän oli nähnyt minut (ensimmäistä kertaa) ikkunastaan. Seisoin hänen alaovellaan.

Intin jälkeen tutustuin Qruiseriin, Pohjoismaiden suurimpaan homoyhteisöön, ja deittielämäni lähti lentoon. Tapasin sitä kautta paljon miehiä ja olin oman elämäni Samantha Jones. (Nykyään olen Miranda, ainoastaan kiireisempi, vielä ilman lasta ja mieheni asuu toisella puolella Atlanttia. Tai ehkä en ole kukaan heistä, vaan ihan vaan se väsynyt homo joka tuijottaa heitä telkkarista.) Qruiser on logiikaltaan vähän kuin Irc-galleria, mutta ulkoasultaan vielä neuvostoliittolaisempi. Profiilini syntyperävalikosta löytyi erikoisella jaottelulla Aasia, Intia, Etelä-Amerikka, Afrikka sekä Pohjois-, Itä-, Etelä- ja Länsi-Eurooppa. Niin ja tietysti erikseen vielä Pohjoismaat yhtenä ryhmänään. En löytänyt näistä tai näiden yhdistelmistä itselleni sopivaa vaihtoehtoa, joten valitsin ”muu”. Tämä aiheutti kihelmöivää kiinnostusta Qruisaajissa. Kun kysyin eräältä herrasmieheltä miksi häntä kiinnosti syntyperäni niin paljon, hän kertoi pitävänsä mustista miehistä. Mikäs siinä. Good for me, I guess. Hän jatkoi intoillen, että mitä mustempi sitä parempi – tietää saavansa ”villiä menoa”.

Goodbye.


On ymmärrettävä historia ja konnotaatiot,
joista Grindrin ”No blacks” -tyyppiset
kommentit muistuttavat.

 

Kun Tinder ja Grindr yleistyivät Suomessa kolme, neljä vuotta sitten, aloin kiinnittää huomiota niissä esiintyvään kasuaaliin rasismiin – erityisesti Grindrissa. Röyhkeimmät no blacks, no asians -profiilitekstit (kyllä, sellaisia on) näin vasta Jenkeissä ja Kanadassa, mutta joitain versioita näkyi Suomessakin.

Tehdäänpä yksi asia selväksi.

Jokaisella meistä on omat preferenssimme kumppaneidemme suhteen ja niin pitääkin olla. Itse tykkään yli kaiken valkoisista skandinaavipojista. Asiat voi ilmaista monella tapaa, mutta rehellisyyteen vedoten ei voi sulkea kokonaista ihmisryhmää pois vain siksi, että he eivät saa boksereita turpoamaan. Tietyn etnisen ryhmän poissulkevat profiilit ovat röyhkeitä ja toiseuttavia. On ymmärrettävä historia ja konnotaatiot, joista Grindrin ”No blacks” -tyyppiset kommentit muistuttavat.

Yritän joskus keskustella rasismista yhteisössämme valkoisten homotuttujeni kanssa. Reaktio on lähes aina sama. Nämä miehet whitespleinaavat ytimekkäästi, että kyllä valkoisillakin homoilla voi olla rankkaa ja että ei tämä kuule ole mikään kilpailu, missä mitataan kenellä on vaikeinta. Fiksuimmat muistuttavat myös, että kyllä asiani voisivat olla paljon huonomminkin. Tietysti, ei tietenkään ja tottakai! Herranjestas, olen cis-sukupuolinen MIES! On sanomattakin selvää minkä ihmisryhmän pitäisi olla tässä äänessä, mikäli kyseessä olisi jonkinlainen kilpailuasetelma. En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö pienellä paikkakunnalla kasvanut valkoinen sateenkaariteini voisi kokea äärimäistä syrjintää.

Mutta olenko kohtuuton, kun huomautan, että FS Magazinen (homomiesten Men’s Health) teettämän tutkimuksen mukaan kahdeksan kymmenestä etniseen vähemmistöön kuuluvista homomiehistä on kokenut rasismia HBLTQ-yhteisössä? Onko liikaa vaadittu, että pyydän tiedostamaan tietynlaisia ihonväriin liittyviä valtasuhteita ja ongelmia myös kotimaisessa homoskenessämme? Eivätkä esimerkit rajoitu vain applikaatioihin. Charity for Black Equity (globaali afrikkalaisamerikkalaisten homoseksuaalien asemaa ajava järjestö) luetteli huhtikuussa lukuisia USA:ssa viimeisen vuoden aikana tapahtuneita selkkauksia, joissa homobaarin henkilökunta on käyttäytynyt rasistisesti. Esimerkkejä on sopimattomista kommenteista etniseen profilointiin perustuvaan sisäänpääsyn estämiseen. Tai entäpä nämä legendaarisen lontoolaisen G-A-Y-homobaarin omistajan Jeremy Josephin kommentit, joissa hän uudenvuodenlupauksenaan haluaa ”claim Soho back” alueella rellestäneistä jengeistä ja huumediilereistä. On selvää, että hän viittaa näillä termeillä paikalliseen Somaliväestöön. Keitäköhän varten hän on Sohoa valtaamassa takaisin?

Kun näistä asioista puhuu, saa kuulla, ettei tällaista tapahdu Suomessa. Niinpä niin. Viime huhtikuussa homobaari Hercules oli osana selkkausta, jossa ilmeisesti henkilökunnan jäsen oli vahingossa jakanut henkilökohtaiseksi tarkoittamansa päivityksen hallinnoimallaan Herculeksen virallisella Facebook-sivulla. En tässä päivittele tekstin rasistista sisältöä sen enempää. Ja ei, en väitä, että tapauksen perusteella Hercules on virallisesti rasistinen homobaari, jonkinlainen sateenkaari-Ku Klux Klan. Mutta tämäkin tapaus osoittaa, että ihmisillä joilla on valtaa, voi olla myös vavisuttavan ongelmallisia asenteita. Mistä tämä henkilö sai siinä baarissa päättää? Mihin hän kykenee pääkaupunkimme homokulttuurissa vaikuttamaan?

Olen pariin otteeseen joutunut keskusteemaan aiheesta myös sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi eräässä kotimaisessa 6 000 hengen HBLTQ-ryhmässä. Keskustelu muuttui myrkylliseksi nopeammin kuin Perussuomalaisten tämän kesän puoluekokous. Mikään ei kuitenkaan vetänyt vertoja tähän pari vuotta sitten helsinkiläisessä homobaarissa käymääni keskusteluun: Kivan näköinen poika liimautuu seuraani. Hän käy baarissa varmaankin usein, sillä hän näyttää tutulta. Olemme humalassa ja tanssimme kömpelösti. DJ soittaa mieletöntä seitsemästä kappaleesta koostuvaa Paula Koivuniemi -mashupia.

”Tiedätkö, kaikki mun kaverit sanoo et sä oot ihan sairaan kuuma. Tietsä, et sul on hyvä tyyli ja vaikutat hyvälle tyypille. Ja oothan sä, tai siis et näytäthän sä kyllä hyvälle!” kivannäköinen poika sanoo.

”Aijaa”, vastaan kasuaalisti ja rukoilen, että edes kerran elämässäni osaisin keep my cool.

”Joo, mut tietsä – mun on pakko tunnustaa sulle jotain.”

Hän tarttuu minua merkityksellisesti niskasta ja tulee niin lähelle, että tunnen hänen oluesta märät huulensa korvaani vasten. Menen kananlihalle tilanteen seksikkyydestä.

”Mä en IKINÄ vois olla sun kanssa sillai.”

Humalatilasta johtuen hän huusi niin kovaa ja niin painokkaasti, että kaikki ympärillämme tanssineet kuulivat ja kääntyivät tuijottamaan. Näkymä syöpyi välittömästi valokuvan lailla muistiini. En varmuudella tiedä mitä hän tarkoitti, mutta epäilykseni tuntuvat pahalta. Samalla kun poistuin häpeissäni tanssilattialta, tajusin miksi poika näytti niin tutulta. Se punapää! Elämäni toisesta iskuyrityksestä!

Mother. Fucker.

 

 

 

Teksti ja kuvitus: Ervin Latimer

 

Lue myös nämä: