Tietäjät tietää 2: Siria Lemma

 
 
 
 

Syyskuussa lääketieteen tohtoriksi väitellyt Siria Lemma aloitti väitöskirjansa jo toisena opiskeluvuotenaan. Tutkimuksen tekeminen oli mielekäs tapa saada konkretiaa teoreettisiin opintoihin.

 

Ruskea-Tyttöt_MG_7117-)-Siria.jpg

Väittelit syyskuussa lääketieteen tohtoriksi. Onnittelut! Mitä elämääsi kuuluu tällä hetkellä?
Etenin aika nopeasti valmistumalla lääkäriksi ja tohtoriksi seitsemässä vuodessa, joten otan tämän yhdeksän kuukauden työjakson vähän sellaisena aikalisänä ja katson, mikä erikoisala minua alkaa kiinnostaa. Olen 28-vuotias, joten yritän kokeilla paljon eri juttuja nyt ja olla miettimättä liikaa.

 

Valmistuttuani Oulun yliopistosta muutin Helsinkiin töihin. Nyt olen Töölön terveysasemalla lääkärinä. Jos haluaa erikoistua johonkin lääketieteen alaan, niin takana on ensin oltava yhdeksän kuukautta terveyskeskustyötä. Toistaiseksi olen vain totutellut uuteen elämänvaiheeseen. En oikein tiedä vielä, mihin tähtään seuraavaksi. Pidän käytännön työstä, koska siinä pääsee nopeammin näkemään työn tuloksia. Voisin kuitenkin kuvitella, että kliinisessä työssä nousisi jokin erityisesti kiinnostava asia, jota olisi hauska tutkia vaihteluna lääkärin työhön. Ehkä näiden kahden yhdistelmä voisi olla ideaali, mutta pelkkä tutkijan ura ei ole minun juttuni.

 

Miten sitten päätit opiskella tohtoriksi asti?
Kaksi ensimmäistä vuotta lääkisopintoja on todella teoreettisia. On paljon luentoja ja ehkä hieman labratöitä, mutta ei mitään kauhean käytännönläheistä vielä. Olin vähän tylsistynyt, ja mietin alussa paljon, että kiinnostaako tämä minua oikeasti. Silloin keksin, että tutkimuksen tekeminen olisi konkreettisempaa kuin vain luennoilla istuminen. Halusin tehdä jotakin, ettei minulla olisi niin epämotivoitunut olo.

 

Mitä väitöskirjatutkimuksesi käsitteli ja millaisia tuloksia se tuotti?
Tein syöpätautien tutkimusta. Tarkemmin tutkin lymfoomia, eli valkosolujen syöpää. On sellainen tietty lymfoomatyyppi kuin diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma, joka ei lähtökohtaisesti esiinny aivoissa tai keskushermostossa. Joskus se kuitenkin hoidon jälkeen uusii ja leviää juuri niille alueille. Iso osa tämän tyypin syöpää sairastavista on parannettavissa, mutta aivoissa tai keskushermostossa uusiutuessaan syöpä on todella vaikeahoitoinen ja melkein kaikki potilaat kuolevat siihen. Vielä ei tiedetä, miksi se menee aivoihin ja keskushermostoon uusiessaan. On kuitenkin olemassa uusiutumista ennaltaehkäisevä hoitomuoto, joten tutkimme uusimisen syitä ja pyrimme löytämään sellaisia merkkiaineita, jotka auttaisivat ennustamaan potilaista sen joukon, jolla tauti uusii keskushermostossa. Niin pystyttäisiin kohdentamaan ennaltaehkäisevä hoito oikealle potilasryhmälle. Saimme lupaavia alustavia tuloksia eri merkkiaineista, joita ei ole tutkittu lymfoomista. Tekemäämme tutkimusta pitäisi vielä varmentaa isommissa aineistoissa.

 

Lääkärin työtä sanotaan kutsumusammatiksi. Missä vaiheessa tiesit haluavasi opiskella lääketiedettä?
Minulla ei ole ikinä ollut mitään yhtä tiettyä unelma-ammattia lukuun ottamatta ala-asteen haaveita rikosetsivän työstä. Tiesin vain haluavani ihmisläheisen työn. Joskus nuorempana sanoin, ettei minusta ikinä tule lääkäriä, koska molemmat vanhempani ovat lääkäreitä. Lukion lopulla aloin kuitenkin harkita lääkistä. Vähän tylsä sanoa, mutta ihmistieteisiin liittyvistä vaihtoehdoista se vaikutti järkevimmältä työllistymisen kannalta. Myös todella hyvä ystäväni mietti lääkistä, joten ehkä vähän yhdessä päädyttiin samaan kouluun. Muista kiinnostuksen kohteistani ajattelin, että niitä voin tehdä myöhemminkin joko ilman alan koulutusta tai kouluttautumalla lisää.

 

Kyllä kaksi ensimmäistä vuotta lääkiksessä tuli mietittyä paljon, että kiinnostaako tämä minua oikeasti ja miksi hain tänne. Jatkoin koulua, koska en tiennyt minne muuallekaan olisin halunnut. Sitten kun opintojen kliininen ja käytännönläheisempi vaihe alkoi, ei ollut enää niin vaikea löytää motivaatiota.

 

Lääkis on pahamaineinen raadollisesta hakuprosessista, johon saattaa upota vuosia. Haitko useamman kerran ja miten suhtauduit epäonnistumisen pelkoon?
Muistan, kuinka jännitin ensimmäisessä pääsykokeessani hirveästi, mutta toisaalta ajattelin, että jos päätän tehdä jotain niin jossain vaiheessa onnistun siinä. Monet ottavat hakemisen todella raskaasti ja pelkäävät, etteivät koskaan pääse sisään. Itse ajattelin, että varmasti joskus pääsen, mutta toivottavasti mahdollisimman pian.

 

Ennen Oulun yliopistoon pääsyä hain kerran Turkuun. Hain tosissani ja luin aika paljon, koska en ollut lukiossa käynyt kaikkia fysiikan kursseja. Olin ajatellut, etten koskaan mene lääkikseen kuitenkaan. Pitkän oppimäärän sisäistäminen itsenäisesti oli haastavaa, mutta toisella kerralla lukeminen sujui paremmin, kun fysiikka oli jo hallussa.

 

Ruskeissa Tytöissä on aiemmin kirjoitettu kriittisesti siitä, miten lääketieteessä käsitellään rotuun tai etnisyyteen pohjautuvia eroja. Millä tavoin olet huomannut tällaisia variaatioita käsiteltävän?
Lääketieteestä keskusteltaessa kuulee puhuttavan eri ihmisroduista ja se särähtää korvaan. Tiedetysti ei ole olemassa toista niin laajalle levittäytynyttä ja homogeenista lajia kuin ihmislaji, eikä eri rotuja biologisesti ole olemassakaan. Ajoittain ongelmallista on myös kun puhutaan esimerkiksi kansanterveydellisessä mielessä eri etnisistä tautoista tulevien ihmisten työllistymisestä. Maahanmuuttajataustaisten työllistymistä tutkittaessa unohdetaan usein huomioida rakenteelliset seikat, jotka vaikeuttavat kyseisten ihmisten työllistymistä. Tiede tarvitseekin mahdollisimman monipuolista tekijäkuntaa näkökulmien ja kysymystenasettelujen vääristymien ehkäisemiseksi.

 

Onko kuitenkin olemassa tapauksia, joissa eri etnisten väestöryhmien välillä olisi tärkeitä eroja lääketieteellisessä mielessä?
Lääketiede ottaa huomioon esimerkiksi maantieteellisiä eroja eri sairauksien ilmenemisessä. Esimerkiksi eri alueilla saattaa olla joitain alueelle ominaisia syöpätyyppejä. Sellaiset kuin T-solulymfoomat ovat yleisempiä Aasiassa, kun taas tutkimuskohteeni diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleistynyt länsimaissa. Joskus taustalla vaikuttaa tietyllä alueella useammin tavattava virusinfektio, osaa syistä ei vieläkään tiedetä.

Joissakin tapauksissa genetiikka altistaa erilaisille sairauksille ja niiden tietäminen on osa lääkärin työtä. Suomessa on omat perinnölliset tautinsa, kuten esimerkiksi Sallan tauti. Sitten taas esimerkiksi talassemiaa, eli perinnöllistä hemoglobiinisairautta, esiintyy eniten Välimeren, Afrikan, Intian ja Kaukoidän alueilla. Siitä on lääkiksessä puhuttu, että pitää muistaa että maahanmuuttajataustaisilla ja maahanmuuttajilla voi olla tämä mutaatio. Mutta sitten onkin hankalaa määritellä ja tunnistaa, kuka on sukujuuriltaan suomalainen. Onko suomalaisuuden kriteeri lääkärin silmissä vaalea iho ja blondit hiukset?

 

 

Teksti: Victoria Odum
Kuvat: Nayab Ikram

 

 

Juttu on osa Koneen säätiön rahoittamaa ruskeattytot.fi-verkkomedian tiede-, taide- ja kulttuurisisältöjen kehittämis- ja pilotointihanketta.

 

 

Lue myös: