Rodullistettu toimittaja – tarpeeton provokaatio

 
 
 
 

Poliisi poisti rodullistettuja toimittajia paikalta Suomi ensin -leirin purkupaikalta vedoten siihen, että nämä provosoivat.

suomiurpot_01.jpg

Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen allekirjoitti 26. kesäkuuta määräyksen purkaa Suomi Ensin -leiri. Poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyt ja muu rikollinen käytös leirin läheisyydessä juhannuksena ja aiemmin keväällä johtivat purkumääräykseen, jonka toimitti leirille komisario Katja Nissinen. Helsingin rautatientorilla helmikuusta asti seissyt leiri määrättiin purettavaksi saman päivän iltakuuteen mennessä.

 

Me allekirjoittaneet, Ruskeat Tytöt -median toimittaja Jasmina Amzil ja valokuvaaja Uwa Iduozee saavuimme paikalle hieman ennen kuutta seuraamaan leirin purkua ja dokumentoimaan tilannetta. Yleisöä oli paikalla arviolta useita kymmeniä. Paikalla oli arviomme mukaan ähes sata ihmistä.

 

Useat Suomi ensin -aktiivit, osa selkeän päihtyneenä, videokuvasivat tilannetta ja paikalle kerääntynyttä yleisöä. Yleisöstä moni kuvasi tilannetta puhelimilla ja kameroilla, ja paikalla oli useiden eri medioiden toimittajia ja kuvaajia. Poliisi oli rajannut yleisön ja toimittajat purettavan leirin ulkopuolelle muodostamalla ringin muun muassa poliisiautojen avulla Suomi ensin -leirin eteen.

 

Suomi ensin -leirin aktivistit kuvasivat vastapuoleksi mieltämiään ihmisiä erittäin läheltä ja selkeän provosoivasti, ja he myös verbaalisesti solvasivat paikalla olleita. Paikalla olleita rodullistettuja yleisön jäseniä solvattiin rasistisin sanankääntein, ja valkoisia naisia nimiteltiin halventavasti. Myös Ilta-Sanomat kertoo, että valokuvaajaa uhkailtiin. Poliisit eivät puuttuneet tähän toimintaan millään tavalla.

 

Valokuvaaja Iduozeen kuvatessa Suomi ensin -mielenosoittajia rauhallisesti näköetäisyydeltä, hänelle huudeltiin kovaan ääneen n-sanaa, käskettiin “mennä pois tieltä” ja “matuleiriin”, käyttäen myös halventavaa sanaa muslimeista. Tilannetta vieressä seuranneet poliisit seisoivat hievahtamatta, puuttumatta toimintaan. Suomi ensin -aktiivit alkoivat vaatia kuvaajaa poistumaan, jolloin poliisi puuttui tilanteeseen ja antoi kuvaajalle käskyn “mennä pois siitä ärsyttämästä”.

 

Paikalla oli myös esimerkiksi STT:n kuvaaja, joka kuvasi Suomi ensin -aktiiveja lähietäisyydeltä useaan otteeseen. Poliisi ei puuttunut toimintaan, eikä tulkinnut kuvaajan läsnäoloa provosoivaksi vaan antoi tämän tehdä työnsä. Me Ruskeiden Tyttöjen edustajat siirryimme poliisin käskystä kauemmas ja valokuvaajamme lopetti kuvaamisen. Samaan aikaan Suomi ensin -aktiivit sekä kaikki muut, valkoiset, kuvaajat jatkoivat kuvaamista.

 

Liityimme muun yleisön joukkoon seuraten tapahtumia ja pitäytyen kuvaamasta. Hetken kuluttua meitä ja kanssamme seissyttä toimittaja Maryan Abdulkarimia lähestyi poliisikonstaapeli joka antoi käskyn poistua alueelta. Käsky oli konstaapelin mukaan kenttäjohtaja Katja Nissisen, mutta perusteluja ei konstaapeli kertonut. Kerroimme poliiseille poistuvamme muidenkin poistuessa, mutta tämä piti kiinni ohjeistuksestaan poistaa meidät torialueelta, samalla kun muu yleisö seisoi vielä paikallaan.

 

On kestämätöntä, mikäli Suomessa
normalisoidaan käytäntö,
jossa toimittajan etninen tausta tulkitaan esteeksi
hänen neutraaliudelleen tai mahdollisuuksilleen
seurata merkittäviä yhteiskunnallisia tapahtumia läheltä ja raportoida niistä.

 

Tästä herää useita kysymyksiä, joita Ruskeat Tytöt esitti myös kenttäjohtajana toimineelle Komisario Katja Nissiselle puhelimitse leirin purusta seuraavana päivänä. Miksi rodullistetut toimittajat saivat poistumiskäskyn? Miksi käsky annettiin hänen nimissään?

 

“Se miksi se konstaapeli käveli teidän luokse, mulla ei ole harmainta aavistusta, minä en tiedä”, sanoi Katja Nissinen.

 

“Fakta on se, että poistumiskäsky on annettu, mutta minä en ole antanut erillistä käskyä poistaa sinua, en tiedä kenestä konstaapelista on kyse kun en ole nähnyt tilannetta itse” Nissinen jatkoi.

 

Nissinen totesi, että poliisia ohjeistettiin puuttumaan provosoivaan kuvaamiseen. Epäselväksi jäi, miten kukin yksittäinen poliisi tämän tulkitsi. Linjaksi näyttää muodostuneen se, että ei-valkoiset toimittajat ja kuvaajat poistettiin Suomi ensin -aktiivien läheisyydestä tai kokonaan paikalta.

 

Useat Suomi ensin -leirin mielenosoittajat kuvasivat paikalla ollutta yleisöä lähietäisyydeltä ja huutelivat näille loukkauksia.

Useat Suomi ensin -leirin mielenosoittajat kuvasivat paikalla ollutta yleisöä lähietäisyydeltä ja huutelivat näille loukkauksia.

Leiri oli määrätty purettavaksi kello 18 mennessä Taposen päätöksellä. Tuntia myöhemmin leirin ympärillä oli poliisin muodostama rinki ja vartiossa seisoi leirin aktiivi Suomen lippu kädessään. Symbolisesti he siis dominoivat tilaa ja osoittivat mieltään vielä iltakahdeksan maissa poliisin vartioidessa. Kysyimme järjestyspoliisilta, mikä on yleinen sääntö mielenilmauksen jatkamisesta purkumääräyksen jälkeen. Järjestyspoliisin mukaan poistumismääräystä noudattamattomalle voidaan antaa sakko niskoittelusta tai hänet voidaan ottaa kiinni. Järjestyspoliisi ei kuitenkaan ottanut kantaa tähän tapaukseen, jossa vastuu ja linjausten teko on ollut ylikomisario Jari Taposella. Emme tavoittaneet useista yrityksistä huolimatta Taposta haastatteluun.

 

On kestämätöntä, mikäli Suomessa normalisoidaan käytäntö, jossa toimittajan etninen tausta tulkitaan esteeksi hänen neutraaliudelleen tai mahdollisuuksilleen seurata merkittäviä yhteiskunnallisia tapahtumia läheltä ja raportoida niistä. Vetoamalla ohjeistukseen puuttua provokatiiviseen kuvaamiseen ja toteuttamalla tämä nimenomaan ihonvärin perusteella, poliisi antaa vaarallisen esimerkin. Mustien ja ruskeiden ihmisten poistaminen tiloista siksi, että häiriköivät rasistit eivät pahoittaisi mieltään ja käyttäytyisi aggressiivisemmin ei ole yhteiskuntarauhan turvaamista.  

 

Suomi ensin -leiri purettiin, koska toimijat siellä puuttuivat julkista tilaa käyttävien helsinkiläisten liikkumisvapauteen, kuvasivat ihmisiä ja solvasivat. He eivät ole oikeusmurhan uhreja vaan ihmisiä joita vastuutettiin omasta toiminnastaan. Poliisi epäonnistui kohtelemaan toimittajia yhdenvertaisesti rajoittamalla rodullistettujen toimittajien toimintavapauksia tilanteessa missä sille ei ollut selkeää syytä.

 

Poliisin ratkaisu purkaa leiri on askel oikeaan suuntaan, mutta keskittämällä voimavaransa saartorenkaan ulkopuolella olevien ei-kantasuomalaisten paikallaolon rajoittamiseen poliisit antoivat ymmärtää, että rasisteilla on oikeus huudella loukkauksia, ja heidän ympäristössään oleskelua tulee välttää, jos ulkonäkö ei miellytä rasisteja, silloinkin kun tekee toimittajan työtä.

 

 

Teksti: Maryan Abdulkarim ja Jasmina Amzil
Kuvat: Uwa Iduozee