POC-terapian tarpeessa?

 
 
 
 

Onko ruskea terapeutti parempi käsittelemään rasismin vaikutuksia mielenterveyteen kuin valkoinen? Näkökulmia Lontoosta ja Helsingistä. 

Iso-Britanniassa etnisten vähemmistöjen mielenterveysongelmista uutisoidaan tasaiseen tahtiin. Lehdissä on kerrottu esimerkiksi, että afrokaribialalaistaustaiset saavat diagnoosin vakaviin psyykkisiin sairauksiin todennäköisemmin kuin muut etniset ryhmät. Heidät diagnosoidaan skitsofreenikoiksi viisi kertaa todennäköisemmin ja he joutuvat muita useammin pitkäaikaiseen sairaalahoitoon. He saavat myös muita ryhmiä todennäköisemmin lääkitystä terapian sijaan, ja he ovat yliedustettuina vankiloissa sekä suljetussa laitoshoidossa. Nuoret aasialaistaustaiset naiset taas ovat itsemurhatilastojen kärjessä verrattuina muihin ryhmiin.

 

Tutkimustulokset* viittaavat siihen, että rodullistetut potilaat valitsisivat hoitoon päästyään mieluiten terapeutin, jolla on heihin samakaltainen etninen tausta. Potilaille on tärkeää tuntea, että terapeutti kykenee samastumaan heidän kokemuksiinsa – ja samanlainen etninen tausta näyttää olevan tärkeä tekijä. Aina näin ei ole: joissakin kulttuureissa ihmiset saattavat olla haluttomia käydä samanlaisen taustan omaavalla terapeutilla kunnian menettämisen tai luottamuksellisuuden puutteen pelossa.

 

Myös siitä on tutkimustietoa**, että rodullistetut potilaat altistuvat usein psykiatrisen tiedon valkoisuudelle, ja rakenteelliselle rasismille. Lisäksi psykoterapiapalveluissa on taipumus irrottaa yksilö yhteiskuntapoliittisesta kontekstista, mikä on hyvin ongelmallista ihmisille, joiden haavat sijoittuvat pääosin sosiaalipoliittisiin kokemuksiin, kuten rasismiin, seksismiin, islamofobiaan tai näiden risteymiin. Ihmisten irrottaminen heidän sosiaalisesta positiostaan voi tehdä heistä osin näkymättömiä terapeutin edessä. Se mitätöi heidän kokemuksiaan, mikä taas voi toisintaa traumaa.

 

Kuvioon vaikuttaa myös raha. Iso-Britanniassa mielenterveystyö on monella tapaa hyväntekeväisyyden varassa, koska julkista järjestelmää on leikattu viime vuosina rutkasti. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on ilmainen, mutta akuuttia apua tarvitsevat saattavat joskus joutua kuukausien tai jopa vuosien mittaisille jonotuslistoille. Vaihtoehtona ovat yksityiset palvelut, jotka ovat usein kalliimpia. Kustannuksiin liittyvät haasteet ovat relevantteja myös valkoisille asiakkaille, mutta ei-valkoiset ihmiset ovat yliedustettuina alemmissa toimeentuloluokissa.

 

Ei ole olemassa tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon Iso-Britanniassa on tarjolla terapiapalveluja, joita tuottavat ei-valkoiset ammattilaiset nimenomaan pureutuen edellämainittuihin spesifeihin kysymyksiin. Niitä kuitenkin on, ja sekä kysyntä että tarjonta kasvavat alati.

 

Yksi palveluntarjoaja on Guilaine Kinouani, Race Reflections -terapiapalveluiden perustaja, lontoolainen terapeutti. Hänen tavoitteensa on tehdä psykologinen tieto helposti saatavilla olevaksi ei-valkoisille ihmisille jakaikille niille, jotka tuntevat että valtavirran psykoteriapia ei vastaa heidän tarpeitaan. Hänen nettisivuillaan ja Twitterissään on tarjolla paljon erilaisia työkaluja täysin ilmaiseksi.

 

 “Psykologian ja psykoterapian teorioiden valkoisuus ja eurooppakeskeisyys voi vieraannuttaa potilaita, ja aiheuttaa lisää ongelmia, mikäli niitä käytetään sorron ja syrjäyttämisen välineinä.”

 

Käytännössä Kinouanin työ keskittyy vahvasti ei-valkoisten ihmisten mielenterveystarpeiden täyttämiseen ja erilaisten self care -kurssien tarjoamiseen ei-valkoisille asiakkaille. Hän on kehittänyt muun muassa sellaisia työskentelymallejakuin “cycle of oppression model”  ja “blackness-centred compassion therapy”. Ne perustuvat myötätuntoon ja niiden tavoitteena on pohtia sosiokulttuurillisten stereotypioiden vaikutusta minäkuvaan.

 

Lontoolainen terapeutti ja Race Reflections -sivuston perustaja Guilaine Kinounai.

Lontoolainen terapeutti ja Race Reflections -sivuston perustaja Guilaine Kinounai.

”Vaikka mallini keskittyvät mustuuden käsittelyyn, niitä voivat hyödyntää muutkin rodullistetut ryhmät. Niissä käsitellään ei-valkoisten ihmisten turvallisuudentunnetta maailmassa, heidän suhtautumista ulkomaailmaan sekä heidän minäkuvaansa. Mallin keskiössä on toiseuden tuottaman häpeäntunteen läpikäyminen,” Kinouani kertoo.

 

Kinouanin mukaan ei-valkoiset ihmiset saattavat pelätä terapiaan hakeutuessaan altistuvansa mikroagressioille tai suoranaiselle rasismille. Haasteena terapiassa ovat erilaiset stereotypiat, jotka saattavat vaikuttaa terapian laatuun, tai siihen hakeeko potilas ylipäätään apua. Esimerkiksi mustat naiset ja miehet saatetaan nähdä emotionaalisesti voimakkaina tai jopa vihaisina tai aggressiivisina, mikä on erittäin haavoittavaa ja ongelmallista sekä avun hakijalle että avuntarjoajalle, jos tämä ei kykene näkemään stereotypioiden läpi. Haasteena saattavat myös olla sosiaaliset stigmat, kuten huoli siitä, miten heidän läheiset tai yhteisö mieltää mielenterveysongelmat tai terapiassa käymisen.

 

“En väitä, että rodullistetun potilaan on mahdotonta saada tarvitsemaansa apua valtavirtaa edustavista mielenterveyspalveluista, mutta on selvää, että palveluihin on saatava muutosta. Etenkin psykologian ja psykoterapian teorioiden valkoisuus ja eurooppakeskeisyys voi vieraannuttaa potilaita, ja aiheuttaa lisää ongelmia, mikäli niitä käytetään sorron ja syrjäyttämisen välineinä,” Kinouani sanoo.

 

Eräs nimettömänä pysyttelevä nainen kertoo kokemuksistaan kohtaamisesta mustan naisterapeutin kanssa:

 

”Olin onnekas joutuessani ensiapuun viime vuonna. Toisin kuin oma yleislääkärini, hän kuunteli mitä minulla oli sanottavanani, eikä minun tarvinnut selitellä etnistä taustaani ja asioiden merkityksiä, sillä hän ymmärsi heti mistä puhuin. Tunsin heti pystyväni luottamaan häneen, ja hän ymmärsi pienet kulttuurilliset ominaisuudet, joista saatoin puhua – vaikka sukujuuremme eivät olleet edes samasta maasta. En olisi pystynyt antamaan luottamustani ja myöntämään huoliani ja häpeitäni valkoiselle terapeutille samalla tavalla.”

 

Suomessa potilaiden etnistä taustaa ei rekisteröidä tilastoihin, joten on vaikea määritellä minkälaisesta ilmiöstä on kyse täällä. Ruohonjuuritasolla on kuitenkin selvää, että osa ei-valkoisista mielenterveyspotilaista haluaisi työskennellä kaltaisensa ammattilaisen kanssa, mutta näitä ammattilaisia on harvassa. Kysyntää voi olla vaikea sanallistaa ja tarjontaa ei juuri ole.

 

Michaela Moua on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja yksi pioneereista Suomessa. Hän on Evolve Training -firman*** perustaja, jonka erityisalaa ovat ei-valkoiset asiakkaat ja urheilijoiden mentaalivalmennus. Hän tarjoaa terapiapalveluiden lisäksi myös hyvinvointipalveluja.

 

 “Ymmärtämällä rasismia,
sen eri ilmenemismuotoja ja vaikutuksia
yksilöön ja yhteiskuntaan,
voitaisiin välttyä siltä, että terapiaan hakeutuvien rodullistettujen asiakkaiden rasisimikokemuksia vähätellään.”

 

”Iso osa asiakkaistani on rodullistettuja tai pareja, joista toinen on rodullistettu,” Moua toteaa.

 

Hän kertoo, ettei rasismin vaikutuksista mielenterveyteen ei ole Suomen kontekstissa tehty juurikaan tutkimusta. Hänen terapiaopinnoissaan sitä ei käsitelty lainkaan, joten hän on joutunut opiskelemaan asioita itse ja nojaamaan Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa tehtyyn tutkimukseen.

 

“Tulokset ovat molemmissa maissa selkeät: rasismin vaikutukset mielenterveyteen ovat todelliset ja verrattavissa post-traumaattisen stressihäiriöön (PTSD). Se taas aiheuttaa sekä henkisiä, että fyysisiä oireita,” Moua sanoo.

 

Onko Suomessa tarvetta rodullistetuille erityisesti suunnatulle terapialle? Mouan mukaan on:

 

Lyhytterapeutti ja suomalaisen Evolve Training -palvelun perustaja Michaela Moua.

Lyhytterapeutti ja suomalaisen Evolve Training -palvelun perustaja Michaela Moua.

”Tärkeintä on, että terapeutti (rodullistettu tai ei) ymmärtää rasismin ilmiönä. Riippumatta siitä, mistä syystä hakeudutaan terapiaan, Suomessa asuneella rodullistetulla asiakkaalla on usein vuosia kestänyt, kasautuneiden rasismikokemusten aiheuttama trauma taustalla. Marginalisointi vaikuttaa myös identiteetin ja minäkuvan muokkaantumiseen, joka voi johtaa sisäistettyyn rasismiin tai itseinhoon. Luottamuksen rakentaminen asiakassuhteessa on kaiken A ja O ja näin ollen (sekä kokemuksiini perustuen) uskon, että jos rodullistetulla asiakkaalla on rodullistettu terapeutti, luottamus syntyy nopeammin.”

 

Moua haluaisi lähteä kehittämään ei-valkoisille suunnattua terapiaa Suomen kontekstissa ja rakenteellisella tasolla, eli koulutusjärjestelmän kautta. Hänen mielestään terapiaopinnoissa tulisi käsitellä rasismia ja kasautuneiden rasismikokemusten aiheuttamaa traumaa mahdollisia vaikutuksia seuraavanlaisten kysymysten kautta: Miten rasismi ilmenee? Millä eri yhteiskunnallisilla tasoilla se on nähtävissä? Miten omat ennakkoluuloni vaikuttavat toimintatapoihini ja suhtautumiseeni rodullistettuun asiakkaaseen?

 

“Ymmärtämällä rasismia, sen eri ilmenemismuotoja ja vaikutuksia yksilöön ja yhteiskuntaan voitaisiin välttyä siltä, että terapiaan hakeutuvien rodullistettujen asiakkaiden rasisimikokemuksia vähätellään.”

 

*https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22121962

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2855964/

**http://www.rcmh.org.uk/documents/reports/barrierstoseekinghelp.pdf

***Evolve Training: Evolvetraining.finland@gmail.com

 

Ndéla Faye