Kun rasismi ja kapitalismi apinoivat toisiaan

 
 
IMG_4911-1 kopio.jpg

Muoti on osa kulttuuria eikä kulttuuri ole vapaa rasistisista mielleyhtymistä. On mielenkiintoista, millaiselle rasismille kansa älähtää ja mistä se vaikenee. Musta lapsi mainoksessa apinapaita yllään nostatti ehdottoman tärkeän kohun, mutta vuosikymmeniä kaikkien tiedossa ollut ruskeiden tyttöjen käyttäminen halpa- ja orjatyövoimana paidan tuottaneen firman toimesta ei hetkauta meistä ketään edelleenkään. Kummatkin tapaukset ovat kuitenkin hyviä esimerkkejä rakenteellisen rasismin ja vapaan markkinatalouden yhteenkietoutumisesta.

 

Kuten tiedämme, pari viikkoa sitten kävi ilmi, että H&M oli julkaissut nettikaupassaan kuvan, jossa mustalla, poikapuolisella lapsimallilla on yllään vihreä huppari, jonka rintamuksessa lukee ”Coolest Monkey in the Jungle”. Vaatemerkki sai ansaitusti huutia niin somessa kuin muualla mediassa: laaja kirjo muotialan vaikuttajia, julkkiksia kuten LeBron James ja P. Diddy sekä taviksia kritisoi H&M:ia siitä, että he eivät olleet ottaneet huomioon apina-sanan historiallisesti rasistista merkitystä. Kiivaan mediakeskustelun lisäksi esimerkiksi poptähti The Weeknd lopetti yhteistyönsä H&M:n kanssa, ja kauppaketju joutui sulkemaan kaikki liikkeensä Etelä-Afrikan Johannesburgissa sen vuoksi, että antirasistiset mielenosoittajat yrittivät tuhota liiketiloja.

 

Jo reilu viikko sitten H&M pyysi Instagramissa suoraselkäisesti anteeksi tekosiaan ja poisti sekä kuvan että itse vaatteen valikoimistaan. Se myös lupasi tutkia miten paita on ylipäätään saanut alkunsa ja joutunut tuotantoon, sillä se ei yhtiön mukaan vastaa sen arvomaailmaa. Hyvä näin, mutta oikeasti koko kohua ei olisi pitänyt syntyä lainkaan.

 

Ensinnäkin, rotuopin – jolle koko länsimainen vauraus ja myös H&M:n kaltaisten monikansallisten yhtiöiden olemassaolon edellytykset perustuvat – yksi keskeinen toimintamekanismi on dehumanisointi eli se, että muut kuin valkoiset ihmiset, erityisesti mustat, rinnastetaan eläimiin jotta heitä voidaan alistaa. Apina on yksi niistä eläimistä joihin mustia ihmisiä on erityisen paljon verrattu kautta historian esimerkiksi karjan ja muulien lisäksi.

 

Englannin kielessä on useita aivan yleisessä tiedossa olevia sananparsia, joissa ajatus ei-valkoisten rinnastamisesta eläimiin on läsnä. Nämä käsitteet ovat rantautuneet myös meille asti jo kauan sitten esimerkiksi hiphop-musiikin ja populaarikulttuurikoneiston mukana. Etenkin niille, jotka työskentelevät kulttuurin ja muodin parissa, näiden käsitteiden pitäisi olla tuttuja. 

 

Toisekseen, pelkästään viime vuonna oli useita epäonnistuneita mainoskampanjoita, joita seuranneiden kohujen myötä tuli selväksi, että mustan tai ruskean kehon laittaminen mainokseen tuo siihen aina historiallisia konnotaatioita jotka vaativat sensitiivisyyttä kampanjan tekijöiltä. Tällaisia kampanjoita olivat esimerkiksi Doven saippuamainos, missä musta nainen riisuu yltään ruskean paidan, jonka alta paljastuu onnellisen näköinen valkoinen nainen, sekä Pepsi-mainos, jossa valkoinen tosi-tv-julkkis Kendall Jenner näytettiin omimassa Black Lives Matter -kuvastoa ja limutölkki jonkinlaisena vallankumouksen työkaluna. H&M:n kaltainen yhtiö ei voi millään tavalla uskottavasti vedota siihen, ettei se tiennyt mitä oli tekemässä. 

 

Pelkästään Bangladeshissa
ja pelkästään H&M:lle työskentelee
lähes 80 000 ruskeaa ihmistä tehtaissa,
joissa ei ole hätäuloskäytäviä.

 

Luonnollisesti keskustelussa on kuulunut myös vasta-argumentteja. On esimerkiksi vedottu siihen, että lapsista nyt vaan tavataan käyttää apina-sanaa koska ne ovat sellaisia liikkuvaisia pieniä höpöläisiä. Lisäksi lapsimallin äiti, ruotsalainen Terry Mangoon puolustanut H&M:ia ja sanonut ettei hän näe paidassa mitään ongelmaa. Tietysti aina voi spekuloida hamaan tappiin mikä osuus äidin näkemyksissä liittyy siihen, että hän elää Ruotsissa, missä apina-sanalla voi olla myös muita konnotaatioita, tai mikä taas on hänen haluttomuuttaan olla purematta ruokkivaa kättä.

 

Oli miten oli, samaan aikaan pian tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun 1 100 tehdastyöntekijää sai surmansa Dhakassa, Bangladeshissa, kun Rana Plaza -tekstiilitehdas romahti. Suurin osa tehtaassa tuotetuista asioista oli länsimaisten vaateketjujen meille suunnattuja halpamuotivaatteita. Käytännössä kaikki surmansa saaneet olivat ruskeita ihmisiä, eritoten tyttöjä ja naisia. Viimeisten raporttien mukaan tehdastyöntekijöiden olosuhteet ovat edelleen vaaralliset ja puutteelliset. Esimerkiksi pelkästään Bangladeshissa ja pelkästään H&M:lle työskentelee lähes 80 000 ruskeaa ihmistä tehtaissa, joissa ei ole hätäuloskäytäviä. Aikanaan – ja nyt – aiheesta kirjoitettiin vähintäänkin maltillisesti, mutta tieto on silti saatavilla kaikkien valtamedioiden ilmaisilla internet-sivuilla. Rana Plaza ei ole synnyttänyt missään vaiheessa meme-aaltoa tai saanut perusvalveutunutta poc-kansaa barrikadeille. Ei minuakaan. En lakannut ostamasta H&M:n tuotteita – puhumattakaan kaikista muista yhtä ongelmallisista merkeistä – mikä nyt lapsikohun jälkeen tuntuu hyvinkin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Se ei edes tunnu protestilta – meni vain fiilis koko firmaan ihan kokonaan.

 

Reaktioni on kaiketi ihan luonnollinen. Mitä lähemmäs jokin asia tulee, sitä helpommin sitä kohtaan syntyy tunnereaktio. Minua on kutsuttu apinaksi rasistisessa mielessä monta kertaa elämässä, niin lapsena kuin aikuisena. Ja minäkin olen lopulta länsimainen ihminen, joten länsimaista mainoskuvastoa on helpompi lukea ja tuntea kuin kaukana idässä toiselle yhteiskuntaluokalle tapahtuvia asioita, vaikka naiset näyttävätkin ihan minulta. Se ei tee asiasta hyväksyttävää, mutta se on juuri se mihin rasismi ja kapitalismi luottavat apinoidessaan toisiaan voiton maksimoimiseksi: itsekeskeisyyteen, myös ja erityisesti ruskeiden ihmisten kohdalla. Tällaiset apinapaidan kaltaiset kuvottavat tapaukset eivät lopu ennen kuin koko rakennelma on purettu. Lapsemme lännessä eivät ole vapaita ennen kuin siskomme idässä ovat.

 

 

Pääkirjoitus on päätoimittaja Koko Hubaran kerran kuussa ilmestyvä kolumni.

 

 

Lue myös muut pääkirjoitukset: