The question we should ask ourselves: Why were we not outraged? #ProtectBlackGirlsToo

Plan International Finland’s campaign against childhood pregnancy which portrayed a 12-year-old black Zambian girl in maternity clothes reveals just how problematically black and brown bodies are displayed in Finland and the West. Dr. Faith Mkwesha, Executive Director of the non-profit organization SahWira Africa International and researcher in gender studies at Åbo Akademi University, states that there is, in fact, nothing new in these types of representations.

Read More

Keitä ovat todelliset influencerit?

 
 
IMG_4911-1+kopio.jpg

Viime viikonvaihteessa ruskeaa instaa ravisteli tapaus, jossa itseään Instagram-tilillään unelmalähettilääksi, bloggariksi, tv-persoonallisuudeksi, influenceriksi ja kulmakarvamuotoilijaksi tituleeraava, mutta itse asiassa ennemmin kahdesta Temptation Island -tuotantokaudesta (ilmeisesti joillekin) tuttu Eveliina Uosukainen käytti n-sanaa mainostaessaan kosmetiikkamerkki Swiss Clinicin itseruskettavaa voidetta. Selfie-video on sittemmin poistettu, ja Uosukainen on pahoitellut sanavalintaansa, jonka ei ollut tarkoitus loukata ketään vaan mystisesti viitata häneen itseensä, valkoiseen naiseen.

 

Minä toivon, että tästä alkaa keskustelu. Mutta ei “kuka saa tai ei saa käyttää n-sanaa” -keskustelu vaan keskustelu siitä, keitä ovat tämän tapauksen todelliset influencerit.

 

Me kaikki tiedämme, että monet, monet valkoiset ihmiset ja ei-mustat pocit käyttävät n-sanaa sekä vitsikkään kasuaalissa että tarkoituksellisen rasistisessa mielessä, niin eri- kuin yhtäaikaisesti, pääasiassa silloin kun paikalla ei ole mustia ihmisiä – mikä osoittaa, että me tiedämme varsin hyvin, ettei tällainen toiminta ole okei. Keskustelun ja ongelman ei pitäisi syntyä vasta siinä vaiheessa, kun joku meistä käyttää sanaa a) mustien ihmisten seurassa, b) julkisesti ja etenkin c) kun kriittisen palautteen käsittely menee mönkään.

 

Uosukainen hoiti asian blokkaamalla kommentoijat ja vaihtamalla tilinsä yksityiseksi. Hänellä on tietenkin kaikki oikeus maailmassa tehdä niin, mutta hyvää kuvaa se ei anna hänen taidoistaan viestijänä, minkä luulisi olevan hallussa, jos ammattina on kirjoittaminen ja vaikuttaminen somessa.

 

Itseruskettavan voiteen tarjonnut Swiss Clinic puolestaan reagoi asiallisesti pahoittelemalla, tiedottamalla että oli tapahtunut kommunikaatiokatkos ja että he eivät olleet nähneet videota ennen sen julkaisemista, irtisanoutumalla rasistisesta kielenkäytöstä ja lopettamalla yhteistyön Uosukaisen kanssa välittömästi. Selkeää, suoraselkäistä, ammattimaista.

 

Siksi on tärkeää huomata,
keitä tapauksen Uosukainen
todelliset influencerit olivat.

 

Minua jäi vaivaamaan, mitä Swiss Clinic oikein kuvitteli tapahtuvan? Tismalleen näin käy, kun ostaa mainostilaa ihmiseltä, jonka “Kiitollisuus”-aiheinen postaus alkaa lauseella “*Sisältää mainoslinkkejä” ja joka kehottaa seuraajiaan nauramaan yhtä usein kuin hengittämään. Miten se on fysiologisesti mahdollista on minulle vähintään epäselvää, mutta Eveliina onkin unelmalähettiläs, joka kertoo minulle bloginsa biossa kuin mikäkin Martin Luther King, Jr., että:

 

autan sinua saavuttamaan unelmasi. Taon sinuun rohkeutta elämänmuutokseen ja innostan sinua elämään omannäköistä unelmiesi elämää. Autan sinua valjastamaan sisäisen palosi ja potentiaalisi voimaksesi unelmiesi saavuttamiseen. Haluan myös omalla esimerkilläni inspiroida ja tarjota sinulle uusia näkökulmia löytääksesi sen, mitä elämältäsi haluat.

 

Millä meriiteillä ja mandaatilla hän näin tekee, ei käy ilmi. Sitä paitsi, minä tiedän mitä elämältäni haluan. Haluan että ihmiset, joille n-sana ei kuulu, lakkaavat käyttämästä sitä. Haluan myös, että ihmiset, joilla on, kuten Uosukaisella, lähes 24 000 seuraajaa Instagramissa, käyttävät sitä edes aika ajoin johonkin muuhunkin kuin kännykänkuorien kauppaamiseen ja täytekakkuarvontoihin. Ei, ihan koko ajan ei kukaan jaksa olla woke ja kaikki me haluamme elää kapitalismin hellässä huomassa (minä ainakin, ja häpeilemättä), mutta uskon, etteivät brändit katsele kauaa tällaista menoa. Siinä missä some- influencereiden feedit ovat olleet brändeille jo muutaman vuoden ajan perinteistä mediaa nopeampia, halvempia ja helpompia mainostiloja, ehkä nyt aletaan ymmärtää, että lopullinen hinta voi kohota kohtalokkaaksi, kun kaiken maailman kahden pennin tubettajat aiheuttavat brändin maineelle pysyvää vauriota ajattelemattomilla, ammattitaidottomilla, rasistisilla ulostuloillaan.

 

Tismalleen näin tapahtuu maassa, joka ei ymmärrä tuon taivaallista siitä, mitä valkoisuus ja ei-musta pocius ja sen implikaatiot ovat. Maassa, joka ei edelleenkään pidä poceja lukutaitoisina, mediaa kuluttavina, potentiaalisina asiakkaina (vaikka toki itseruskettavan kohdalla jälkimmäinen lienee ihan totta).

 

Vaikka olenkin vanhanaikainen mediaihminen, ja pidän siitä, että printti, verkko, journalistinen sisältö ja mainos pysyttelevät pääasiassa omissa karsinoissaan, ymmärrän kyllä, että tämä on nyt sitä nykyhetkeä ja influencerit ovat tärkeitä ajalle, jossa etenkin nuorille esittämäni rajanvedot ovat toissijaisia ja netti saumaton osa elettyä todellisuutta ja kuluttajuutta.

 

Siksi on tärkeää huomata, keitä tapauksen Uosukainen todelliset influencerit olivat. Heitä olivat kaikki ne pocit, pääasiassa mustat someihmiset kuten stailisti Patisse A Lody, tanssija-koreografi Latisha Allendj Sophia Wekesa, räppäri Pastori Pike, aktivisti Delfin Idänpään-Heikkilä ja somehahmot Fatima Hussein ja Elvira Siku, vain muutamia mainitakseni, jotka käyttivät vapaa-aikaansa ottaakseen reaaliajassa kantaa tapaukseen, ja etenkin antoivat energiaansa selittääkseen mikä siinä oli ongelmallista ja miten ihmisten tulisi toimia. He ovat todellisia influencereita tässä skenaariossa ja heidän pitäisi saada tuntuva korvaus työstään, totesi Instagramissa myös Ruskeiden Tyttöjen markkinoinnista ja liiketoiminnasta vastaava Jasmina Amzil.

 

Tässä yhteiskunnallisen keskustelun hetkessä some-vaikuttajan tittelin ansaitsemiseksi ei pitäisi enää riittää se, että ottaa kuvan aurinkolaseistaan pöydällä tai risotosta yläviistosta – tarvitaan myös tiedostavuutta, viestintätaitoja, vastuullisuutta ja älyä.

 

 

Pääkirjoitus on päätoimittaja Koko Hubaran kolumni, joka ilmestyy silloin kun hän ehtii sitä kirjoittaa.

 

 

Julistan #metoon päättyneeksi

 
 
IMG_4911-1+kopio.jpg

Yksi toksisimmista ilmiöistä, joita #metoo-kampanjaan liittyy, on se, että naiset kokevat edelleen, että on jollakin tavalla yksin heidän vastuullaan purkaa patriarkaatti ja lopettaa heihin itseensä kohdistuva väkivalta. Tämä kuorolle saarnaamisen oletus ei tee mitään muuta kuin toisinna alistavaa järjestelmää.

 

Voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka olen lukenut viime kuukausina vähän väliä niin ulkomaalaisista kuin suomalaisista lehdistä, kuinka korkeassa asemassa olevat miehet ovat saaneet lopputilin tai vähintään melkoisesti mediahuutia ja sitä kautta kenties haittaa uralleen sen jälkeen kun on paljastunut, että he ovat ahdistelleet ja alistaneet naisia. He ovat myös saaneet ja vastaanottaneet Jussi-palkintoja.

 

Voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka käytännössä jokainen vähänkin läheisemmin tuntemani (hetero)mies, oma isäni mukaan lukien, on viime kuukausina  kertonut nähneensä naisten ahdistelua vapaa-ajalla, töissä tai perhepiirissä. Todella moni on kahdenkeskisissä keskusteluissa tunnustanut ahdistelleensa itse joskus naisia. Joskus he ovat ensin tunnustaneet ja sen jälkeen ahdistelleet minua, vähän niin kuin ohimennen.

 

Yleensä tilanteet ovat heidän kertomansa mukaan liittyneet pariutumisen hetkiin, mutta välillä on mennyt yli myös työelämässä. Osa miehistä on kertonut tajunneensa käytöksensä ongelmallisuuden vasta #metoon myötä, moni on myöntänyt tienneensä sen jollakin tasolla aina.

 

Voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka yksikään mies ei ole kertonut ottaneensa yhteyttä ahdistelemiinsa naisiin ja pyytäneensä anteeksi. En ole myöskään kuullut keneltäkään naiselta, että heiltä olisi pyydetty anteeksi. Minulta ei ainakaan ole.

 

Voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka olen kokenut viime kuukausina sekä fyysistä että verbaalista seksuaalista häirintää useamman kerran. Yksikään näistä miehistä, joista osa on ollut tuttuja ja osa tuntemattomia, ei ole ollut yhteiskunnalliselta asemaltaan minua korkeammalla, minuun minkääntyyppisessä esimiesasemassa. Häirintää on tapahtunut baarissa, kotioloissa, kännissä, selvinpäin ja riippumatta siitä mitä minulla on tai ei ole ollut päälläni. Tämän päälle on tietysti tullut kaikki se sukupuoleen ja niin sanottuun rotuun liittyvä, yhteennivoutuva, somen kautta tapahtuva yleishäirintä, jota kutsun “vitsillä” ammattitaudikseni.

 

Ja viis minusta; voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka olen todistanut seksuaalista ahdistelua myös muiden kohdalla lukuisia kertoja viime kuukausina.

 

Olen puuttunut tilanteisiin esimerkiksi saattelemalla miespuolisen tuttavan ulos baarista, koska hänen käytöksensä on pitkin iltaa lähtenyt ylittämään kaikkia soveliaisuuden rajoja. Olen pyytänyt hänen miespuolisia ystäviään puuttumaan tilanteeseen koska – noh, tämä samainen mies kohteli minua kuin lihakimpaletta jo viisitoista vuotta ennen kuin koko #metoo alkoi eivätkä voimavarani enää riittäneet asian käsittelyyn uudelleen. Yhteiset ystävämme ovat luvanneet hoitaa tilanteen, mutta lähes puolen vuoden jälkeen mitään ei ole tapahtunut.

 

Voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka olen nähnyt viime kuukausina somefeedissäni – joka ei tietenkään käymieni keskustelujen lailla ole otantana edustava, mutta silti paljonpuhuva –  vain pari hassua miesten kannanottoa koko seksuaalisen väkivallan kysymykseen. Muuten asiaa puidaan naisten toimesta päivittäin ja seuraamani mieshenkilöt ovat kautta linjan wokeja, korkeakoulutettuja, feministeiksi itseään tituleeraavia, jopa poliittisesti aktiivisia ja omaavat jo pelkästään mieheytensä vuoksi mutta myös ammattimielessä valtaa, ainakin sananvaltaa.

 

Kaikkien tapausten
yhteinen nimittäjä on tavalla tai toisella kaikki miehet.
Eli rakenteet.

 

Vähäiset kannanotot ovat liittyneet yleensä heidän äiteihinsä, siskoihinsa, vaimoihinsa ja etenkin tyttäriinsä – ja saaneet aikaan suhteetonta ylistystä verrattuna naisten jakamiin omiin kokemuksiin ja avunhuutoihin. Myötätuntoa on helppo tuntea silloin kun asia tulee lähelle, esimerkiksi perhepiiriin. Samalla on suorastaan kornia, miten miehen asema vain pönkittyy kun hän asettuu alistetun puolelle, joskus aika näennäisestikin, kun taas nainen saa hankalan ihmisen, koulukiusaajaan, lynkkaajan (huomaa viittaus valkoisten miesten toimesta murhattuihin ei-valkoisiin miehiin siksi että näitä epäiltiin valkoisiin naisiin kohdistuvasta – mistäs muustakaan kuin – seksuaalisesta väkivallasta) ja noitavainoajan (huomaa viittaus miesten toimesta murhattuihin naisiin aikana, jolloin yhteiskuntarakenteet alkoivat muotoutua sellaisiksi kuin ne nykyään tunnetaan) maineen vaatiessaan muutosta. Se vanha kaverini, jonka poistin baarista ja jonka käytökseen muut miehet eivät puuttuneet, on muuten pienen tytön isä. I call bullshit.

 

Julistankin #metoo-kampanjan omalta osaltani päättyneeksi. Ja jos #metoo ei sentään vielä lopu, niin lopetetaan nyt ainakin jatkuvat "ei kaikki miehet" -horina. En jaksa enää yhtään tunnustuksellista, todistuksellista tekstiä, enkä yhtään irtisanomisuutista. Niin eheyttävää kuin onkin ollut nähdä, etten ole yksin kokemuksineni ja niin tervetullutta kuin julkinen keskustelu onkin ja jokainen huonosti käyttäytyvä mies ansaitseekiin saada potkut, emme pääse eteenpäin ennen kuin myönnämme, että kaikkien tapausten yhteinen nimittäjä on tavalla tai toisella kaikki miehet. Eli rakenteet.

 

Maailma ei mene miksikään, yhteiskunta ei vaarannu siitä, että miehet raiskaavat ja käyttäytyvät asiattomasti naisia kohtaan. Todistustaakka pysyy meillä ja todistaminen on tehty lähes mahdottomaksi kaikesta hälinästä huolimatta, koska maailma on edelleen rakennettu suoraan ja käytännössä pelkästään miehille. Alistamisen hyötysuhde on edelleen niin voimakkaasti miesten puolella, etteivät he koe tarpeeksi painetta ja tarvetta muuttua itse tai edes olla mukana muuttamassa tilannetta yleisemmällä tasolla. Joku ystävistäni sanoi joskus, että etuoikeus on kuin teflonpinta. Se on näkymätön mutta vahva kuori, jonka pinnalta kaikki valuu pois jälkeä jättämättä.

 

Jokainen mies on osallinen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan. Minulle on loppupeleissä aivan yhdentekevää, tunkeeko mies kätensä takapuolelleni ilman lupaa, tytötteleekö hän minua, katsooko hän tätä kaikkea vierestä ilmeenkään värähtämättä vai voivotteleeko hän minulle “ilmiötä” säälivästi joko somessa tai kasvotusten. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä on miesten anti #metoolle. 

 

Tällaisiin kolumneihin yleensä kuuluu loppukaneetiksi pari oivallusta ja neuvoa. Minun kuuluisi kertoa tässä kohtaa, mitä haluaisin miesten tekevän. Mutta minä en suostu. En enää. Välillä on miesten vuoro. On miesten vuoro osallistua lasten kasvattamiseen niin, että seuraava sukupolvi oppii ymmärtämään suostumuksen säännöt ja oman asemansa maailmassa. On miesten vuoro käynnistää kampanja, joka näyttää miksi he ahdistelevat naisia ja joka tarjoaa apua miehille sen lopettamiseksi. Kyllä, kaikkien miesten.

 

 

Pääkirjoitus on päätoimittaja Koko Hubaran kolumni, joka ilmestyy silloin kun hän ehtii sitä kirjoittaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vieraskolumni: Mitä jokaisen tulisi tietää saamelaisista?

 
 

Bures! Tänään, kuudes helmikuuta, on saamelaisten kansallispäivä, Sámi álbmotbeaivvi. Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti kertoo viisi perusasiaa, jotka jokaisen tulisi tietää Euroopan unionin ainoasta alkuperäiskansasta.

 

IMG_5624-1.jpg

 

1. Kansa ja kieli

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Meitä on yhteensä neljän valtion alueella: Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän. Meitä on noin 75 000–100 000 ihmistä maailmassa, Suomessa noin 8 000. Saamen kieliä on yhteensä yhdeksän, minkä lisäksi tunnetaan muutamia kuolleita saamen kieliä. Pohjoissaame on laajimmin puhuttu kieli, joka on myös oma äidinkieleni. Suomessa puhutaan lisäksi inarinsaamea ja koltansaamea. Jokainen voi opetella puhumaan vähän saamea, sen pitäisi kuulua yleissivistykseen samalla tavalla kuin ruotsin.

 

2. Gákti

Saamelaisten kansanpukua kutsutaan pohjoissaameksi nimellä gákti, inarinsaamelaisilla on mááccuh ja kolttasaamelaisilla on määccaǩ. Suomessa on käytössä viisi eri saamenpukua, joihin kuuluu inarinsaamelaisen ja kolttasaamelaisen puvun lisäksi Vuotson puku, Enontekiön puku sekä Utsjoen puku. Gákti on henkilökohtainen ja se tehdään suvun perinteiden mukaan. Gáktissa on myös viitteitä kantajan omaan elämään; esimerkiksi siviilisäädyn voi tarkistaa puvun tietyistä yksityiskohdista. Gákti ei ole pelkästään juhlapuku, vaan sitä voi käyttää myös siviilissä niin paljon kuin haluaa. Moni luonnehtii gáktia “toiseksi ihoksi”, sillä se on niin tärkeä saamelaiskulttuurissa. Viime vuosina on nähty useita tapauksia, jossa julkisuuteen on noussut feikkigáktien käyttö. Feikkigáktit koetaan saamelaispiireissä hyvin vastenmielisiksi eikä ulkopuolisen sovi käyttää aitoakaan gáktia ilman yhteisön hyväksyntää. 

 

3. Haasteet

Saamelaisista ei tiedetä Suomessa juuri mitään, ja saamelainen kelpaa hyvin harvoin omien asioidensa asiantuntijaksi. Saamelaiset poikkeavat Suomen muista etnisistä vähemmistöistä siinä mielessä, että meidät jossain määrin “unohdetaan” ymmärtää etnisiksi. Saamelaisuus nähdään edelleen osana suomalaisuutta siitä huolimatta, että olemme aina olleet oma kansamme. Yhtäältä saamelaisista puhutaan usein sanoilla “meidän [suomalaisten] alkuperäiskansamme”, toisaalta olen satoja kertoja kuullut ettei “teissä ole mitään sen alkuperäisempää kuin meissäkään”. Meitä verrataan hämäläisiin tai savolaisiin, tai vastaavasti pohjoissuomalaisia väestöryhmiä mielletään virheellisesti osaksi meitä. 

IMG_5632-1.jpg

Jostakin syystä juuri ulkopuolelta syntyy paine haluta määritellä, mitä saamelaisuus on. Tämä heijastuu myös Suomen lainsäädännössä. Suomen korkeimmalla hallinto-oikeudella on nimittäin edelleen ylin valta päättää, kuka saamelaisten vaaleissa saa äänestää, vaikka saamelaisilla on omat Saamelaiskäräjät, joka on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin. Se valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Tästä epäkohdasta on muun muassa YK:n rotusyrjintäkomitea huomauttanut useasti. 

 

Samaan aikaan, kun saamelainen yrittää kertoa kansamme kokemista rakenteellisista ongelmista, elinkeinojen ahtaalle ajautumisesta tai saamelaisnuorten mielenterveysongelmista, hänelle löytyy harvoin kuulijoita. Valitettavasti, sillä juuri näillä alueilla saamelaisten oikeudet ovat heikentyneet reilusti viime vuosina.

 

Vuonna 2015 Suomi jätti alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO169-sopimuksen ratifioimatta. Seuraavana vuonna metsähallituslain uudesta versiosta poistettiin kokonainen saamelaiskulttuurin heikentämistä kieltävä luku. Viime keväänä astui voimaan Tenon kalastussopimus, joka rajoittaa saamelaisten perinnepyyntiä 80 prosenttia, mutta myöntää turisteille uusia oikeuksia. Tänä keväänä liikenneministeriö puolestaan neuvottelee jäämeren radan rakentamisesta siitä huolimatta, että se halkoisi poronhoitoalueen kahtia, heikentäen elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia. Työ ei siis lopu ja saamelaisilta vaaditaan suuria poliittisia ponnistuksia estää elinkeinojamme ajautumasta yhä ahtaammalle. Siksi meille on niin tärkeää saada äänemme kuuluviin.

 

4.Tulevaisuus

Olemme pitkään seuranneet asemamme kehitystä ja suomalaisten hitaasti lisääntyvää tietoisuutta kansastamme. Toivoa on, jonkin verran. Olemme saaneet kielioikeuksiamme parannettua, kaupunkeihin on syntymäisillään saamenkielisiä koululuokkia. Uskon, että seuraavalla saamelaissukupolvella ei ole enää tarvetta aloittaa perusasioista kertoessaan itsestään ja kulttuuristaan. Sen sijaan maankäyttökysymykset, elinkeinot ja saamelaisten itsemääräämisoikeus tulevat olemaan tapetilla hyvinkin pitkään. Suomi on myös perustamassa totuus- ja sovintokomissiota selvittämään saamelaisten kokemia historiallisia vääryyksiä. Toivon mukaan tulemme olemaan paljon näkyvillä lähivuosina, hyvissäkin merkeissä.

 

5. Kansallispäivä

Tänään liehuvat Saamen liput ja sen parempaa syytä juhlimiselle ei olekaan. Tämä päivä on pyhitetty saamelaiskulttuurin juhlistamiselle ja historiamme muistamiselle, sekä ennen kaikkea toistemme tukemiselle. Muistutamme toisillemme, että me olemme täällä. Että mekin olemme, että meillä on oikeus olla. Ajattelemme samoin kuin monet muutkin ruskeat tytöt; emme tarvitse ketään kertomaan meille, millä tavoin tässä yhteiskunnassa tulisi elää. Uskon, että sitä asennetta tarvitaan Suomessa enemmän kuin koskaan ennen.

 

 

Teksti: Petra Laiti
Kuva: Caroline Suinner

 

9 keinoa olla hyvä valkoinen liittolainen

 
 

Toimittaja-bloggaaja Julia Thurén kertoo, miten olla hyvä valkoinen liittolainen ruskeille ihmisille.

 

Ole hiljaa

AtlasSaarikoski.png

Kuunteleminen, toisin sanoen vaikeneminen, on liittolaisuuden kivijalka. Moni nainen ihonväristä riippumatta varmasti tunnistaa seuraavan tilanteen: hän kertoo seurueessa huomion tai vitsin, johon kukaan ei reagoi. Sen jälkeen mies kertoo saman asian eri sanoin, ja saa kaikkien huomion ja hyväksynnän asialle. Sama mekanismi toimii valkoisten ja ruskeiden ihmisten dynamiikassa. Kun omille sanoilleen on tottunut saamaan yleisön ja painoarvoa, voi olla vaikea päästää muita ääneen. Vaikenemisen ja kuuntelemisen avulla välttää nolon whitesplainingin, eli sen että valkoinen ihminen kertoo ei-valkoiselle mitä tämä saa tuntea ja pitää rasismina.

 

KVG

Ensimmäisestä kohdasta seuraa luonnollisesti se, että pursuat kysymyksiä. Haluat antaa tilaa ja ääntä rasismin kokijalle, jotta hän voisi kertoa sinulle, miten asiat ovat. Ei. Skamissa on kohtaus, jossa Isac saarnaa Sanalle, että tämän pitää jaksaa kärsivällisesti selittää ihmisille, mitä islam todellisuudessa on ja miltä rasismi tuntuu, jotta maailmasta tulisi suvaitsevaisempi paikka. Niin ihana kuin Isac onkin, hän on väärässä. KVG. Hyvä liittolainen ottaa itse selvää asioista, eikä vaadi laiskasti muita tekemään työtä hänen puolestaan. Toki sopivalla hetkellä hyvän ystävän kanssa pitäisi voida keskustella ihan kaikesta, myös vaikeista asioista kuten rodullistamisesta ja rasismista. Ruskea ystäväsi on se, joka määrittää milloin tuo sopiva hetki on ja mitä hän haluaa aiheesta sanoa.

 

Toki jotkut ruskeat ihmiset työskentelevät tasa-arvoasioiden parissa ammatikseen, jolloin heidän tehtävänsä on nimenomaan kertoa näistä asioista ihmisille. Ei kannata kuitenkaan yllättyä, jos tällainen henkilö kysyy, paljonko hänelle maksetaan siitä, että hän tulee puhumaan aiheesta julkisesti. Ei hammaslääkärikään paikkaa ilmaiseksi hampaita, vaikka hänen mielestään reiättömät suut tekevät maailmasta paremman paikan.

 

Myötätunto on tosi okei…

Jotkut ihmiset ovat luonnostaan myötätuntoisia, toisten täytyy harjoitella mielikuvilla sitä, miltä jostakusta toisesta tuntuu. Kokeillaanpa: kuvittele mielessäsi tilanne, jossa on ollut jokin pieni konflikti, sellainen jota tavataan kutsua mikroaggressioksi, eli toiminnaksi jossa pienin, arkisin keinoin näytetään, että toinen nähdään stereotypioiden kautta. Olet vaikkapa kysynyt ruskealta ihmiseltä, mistä hän on kotoisin. Hän huokaa ja vastaa tympääntyneenä, että Suomesta. Ihmettelet reaktiota, halusit vain käydä mukavaa small talkia, tutustua. Vaihda mielessäsi roolejanne: nyt sinä olet Suomessa syntynyt ihminen, jolta kysytään parhaimmillaan joka päivä, mistä olet kotoisin. Sellainen alkaa vuosikymmenten saatossa varmasti kyllästyttää myös sinua ja saa sinut tuntemaan itsesi ulkopuoliseksi. On empatiaa yrittää nähdä tilanne myös toisen ihmisen kantilta, vaikkei ihan saisikaan kiinni kokemuksesta.

 

… ja etenkin se että puhut ruskeille ihmisille tasan niin kuin valkoisille

Ihmisiä ei kannata kohdella pumpulihansikkain, koska sellainen on helposti toiseuttavaa. Ruskeille ihmisille riittää se, että puhut heille niin kuin puhuisit valkoisille ihmisille: kysyt kohdatessanne samat kysymykset kuin kysyisit uudelta, valkoiselta ystävältä, jolta tuskin kysyt, puhuuko hän suomea ja missä hänen juurensa ovat. Myös ruskeat ihmiset pitävät siitä, että heiltä pyytää anteeksi, jos heille on sanonut jotakin tökeröä.

 

Käsittele valkoisuutesi

Oman etuoikeutetun aseman tunnistaminen ja tunnustaminen voi tuntua hankalalta. Tekee mieli sanoa, että tein paljon töitä ja siksi pääsin tähän asemaan. Kannattaa pitää mielessä, että yhteiskunnan rakenteet nostavat yksiä ja painavat alas toisia. Siitäkin on paljon tietoa saatavilla. Oman etuoikeuden tiedostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiaa tarvitsee hokea koko ajan. Ruskea ihminen ei kostu mitään siitä, että joku hänen vieressään pahoittelee koko ajan, miten ”kamalan etuoikeutettu” onkaan. Kaikki ovat yleensä jollain lailla etuoikeutettuja. Yksi on vammaton, toinen on cis-hetero, kolmas on valkoinen. Ei ole hedelmällistä kilpailla, kuka on eniten etuoikeutettu, mutta on tärkeää opetella näkemään niitä lähes näkymättömiä mutta valtavan vahvoja mekanismeja, jotka auttavat meitä eteenpäin silloin kun täytämme jonkin normin. Hyvä valkoinen liittolainen kysyy itseltään, mitä juuri valkoisuus tarkoittaa ja miten se helpottaa elämääni, vaikka kaikilla meillä olisikin vaikeaa tässä epäreilussa maailmassa.

 

Mieti oikea aika ja paikka

TarjaHalonen.png

Vaikene, juttele normaalisti, etsi tietoa internetin heinäsuovasta, ole empaattinen mutta älä sääli, kohtele kaikkia samanlaisina mutta ymmärrä oma valkoisuutesi (niin, ettet puhu siitä koko ajan). On ihan okei tuntea itsensä epävarmaksi ja tuntea harmistusta siitä, että saako tässä enää mitään sanoa ja onko mitään tapaa toimia oikein. No, ihmisten välinen elämä on monimutkaista, eivätkä ruskeat ihmiset ole poikkeus. He eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, jonka kaikki jäsenet ajattelevat näistä kysymyksistä samoin. Lisäksi, valkoiset ihmiset voivat tuntea niin sanottua white guiltia eli valkoisen ihmisen syyllisyyttä etuoikeutetusta asemastaan rodullistetuksi tuleviin nähden. On tärkeää, että käsittelee oman syyllisyydentunteensa yksin tai muiden valkoisten kanssa, muttei kaada sitä ruskeiden ihmisten niskaan. He eivät voi antaa synninpäästöä, vaikka valkoisuutta tukevat rakenteet ahdistaisivat. Kaikesta voi puhua, mutta on hyvä miettiä milloin sen tekee ja kenen kanssa.

 

Puutu aina

Se mitä voit tehdä, on lopulta hyvin yksinkertaista: jos törmäät rasismiin, puutu tilanteeseen. Tapoja on yhtä monia kuin rasistisia tekojakin. Jos rasismi ilmenee vaikkapa isoäidin, pomon tai ystävän kertomana ”vitsinä”, älä naura. Älä edes hymyile. Itse asiassa, esitä ettet ymmärrä vitsiä ja pyydä sen kertojaa avaamaan se läpikotaisin. Näin hän joutuu itsekin pohtimaan sanomisiaan ja toivottavasti ymmärtää miten tökerö on. Luota itseesi, sinä kyllä tiedät kun jokin asia on loukkaava.

 

Jos taas on kyse öykkäröinnistä julkisessa tilassa, pienimmän kynnyksen keino on osoittaa rasismin kohteeksi joutuneelle ihmiselle ilmeellä tai eleellä, että olet kokijan puolella. Häneltä voi myös kysyä suoraan, onko okei, että sanon rasistille takaisin. Rasismin kohde voi yhtä hyvin ajatella, että välinpitämättömyys on paras keino hiljentää öykkääjä eikä halua tehdä tilanteesta numeroa. Joku saattaa jopa kokea nöyryyttävänä sen, että hänet pelastetaan ikävästä tilanteesta.

 

Rakenteellinen taso on kinkkisempi, mutta kun tunnistaa oman, etuoikeutetun asemansa ja sen myötä valtansa määrän yhteiskunnassa, voi miettiä miten siihenkin voi vaikuttaa. Asioista selvän ottaminen on vähintä mitä voi tehdä, tiedon levittäminen seuraava askel, äänestysvalintojen perinpohjainen miettiminen ei ollenkaan huono.

 

Opettele uusi mantrasi: Minä en ole sankari

viimalampinen.png

Mitä tahansa teetkin, muistathan, että se on enemmän kuin validia ilman sitäkin että otat siitä kuvan tai teet päivityksen someen, vaikka toki joskus oma esimerkki voi kannustaa myös muita ihmisiä puuttumaan rasismiin. Ei ole kyse sinusta ja sankaruudesta, vaan rasismista. Jos on puolustanut jotakuta rasismilta vaikkapa ratikassa, sitä ei tarvitse mennä kertomaan toiselle ruskealle ystävälle. Ensinnäkään ystävä ei ole velkaa kiitosta tai ihailua täysin normaalista toiminnasta, etenkään kun se ei liity häneen mitenkään. Toisekseen, ystävälle saattaa tulla kuulemastaan paha mieli: hän kyllä tietää, että maailmaan mahtuu rasismia, ei sitä tarvitse tunkea hänen naamaansa joka hetki.

 

Osoita liittolaisuutesi

Let’s face it, moni valkoinen miettii, voiko hän käyttää Ruskeat Tytöt -hupparia. Onko se kulttuurista omimista tai muuten vain hassua? Ei ole. Kulttuurinen omiminen tarkoittaa sitä, että ihminen pönkittää omaa valta-asemaansa hyötymällä vähemmistökulttuurista haluamatta ymmärtää siitä oikeasti juuri mitään. Ruskeat Tytöt -paitaa käyttämällä ja toimintaa taloudellisesti tukemalla puolestaan voi ilmoittaa, että arvostaa ruskeita tyttöjä ja haluan kuulua heidän jengiinsä, vaikkei voisi koskaan päästä ihan sinne sisäpiiriin. Tällaista liittolaisuutta voivat osoittaa myös ruskeat tytöt toisille vähemmistöille.

 

 

Juttua varten on haastateltu feministi Fatima Husseinia sekä taiteilija ja tutkija Camille Aueria.

 

 

Teksti: Julia Thurén
Kuvitus: Caroline Suinner

 

Valta on tietoa

Tiede ja akatemia eivät ole millään mittareilla neutraaleja instituutioita. Mitä seurauksia tiedon eurosentrisyydellä on?

Read More

4 tapaa auttaa paperittomia ihmisiä

 
 

Hallitus ilmoitti rajusta keinosta vaikeuttaa paperittomien maahanmuuttajien asemaa terrorismin torjunnan varjolla. Ruskeat Tytöt keräsi neljä konkreettista keinoa, kuinka voit auttaa kaikista hädänalaisimmassa asemassa olevia.

 

sormi.jpg

 

Eilen torstaina Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin) ilmoitti hallituksen budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, että hallitus haluaa muuttaa paperittomien maahanmuuttajien majoittamisen ja muun auttamisen laittomaksi. Terhon mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tehdään uhka-arvio ja heidät mahdollisesti otetaan välittömästi kiinni. Aiemmin tällä viikolla maahanmuuttoasioista vastaava sisäministeri Paula Risikko (kok) on ehdottanut lainsäädännöllisiä tiukennuksia paperittomien maahanmuuttajien auttamisen estämiseksi. Ministereiden lausunnot ovat vasta ehdotuksia ja vaativat eduskunnan hyväksynnän sekä mahdollisia perustuslaillisia selvityksiä. 

 

Sisäministeriön ylin virkamies, kansliapäällikkö Päivi Nerg korosti Kalevalle  torstaina, että jo tällä hetkellä Suomessa on mahdollista saada rikoslain nojalla sakkoja paperittomien maahanmuuttajien piilottelusta ja auttamisesta. Nergin mukaan oikeusministeriön esitys erillisestä paperittomien maahanmuuttajien auttamisen kriminalisoinnista voisi johtaa jopa vankeustuomioon.

 

Tavoitteena on lähettää viesti paperittomia maahanmuuttajia auttaneille suomalaisille. Hallitus haluaa nopeuttaa erityisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden poistumista Suomesta.

 

“On rangaistavaa, jos ihminen yritetään pitää piilossa viranomaiselta”, Nerg kommentoi Kalevalle.

 

Paperittomat ovat ihmisiä, joilla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomessa pysymiselle. Julkisuudessa näihin hädänalaisiin ihmisiin viitataan usein laittomina maahanmuuttajina, mutta se ei tarkoita näiden ihmisten olevan rikollisia tai tekevän laittomuuksia. Paperittomilla ei vain ole Suomen ulkomaalaissäädösten mukaisia asiakirjoja.

 

Ruskeat Tytöt kokosi neljä helppoa tapaa, joilla jokainen meistä voi auttaa paperittomia ihmisiä.

 

1. VAIKUTA POLIITIKKOIHIN JA MUIHIN VALTAAPITÄVIIN:

Kaikki mitä yhteiskunnassa tapahtuu on poliittisesti päätettyä, ja jokaisella kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin niin äänestämällä kuin pitämällä vaalien jälkeenkin yhteyttä poliitikkoihin. Suomalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on poliitikkojen päättämää, siksi ensisijainen keino vaikuttaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin on politiikan avulla. Ole siksi yhteydessä asiasta vastaaviin ministereihin. Kaikkien yllämainittujen ministereiden sekä pääministeri Juha Sipilän tiedot löytyvät valtioneuvoston sivuilta.

 

Voit kirjoittaa vaikkapa näin:

 

Hyvä [lisää titteli ja nimi]

Suomen hallitus ilmoitti torstaina 31. elokuuta 2017, että paperittomien henkilöiden majoittamisen ja muun auttaminen tulee olemaan jatkossa laitonta, jopa vankeusrangaistuksen uhalla.

Suomen perustuslain §9:n mukaan “Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Suomen perustuslain §19:n mukaan “Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa , johon Suomi on sitoutunut jo vuosikymmeniä sitten, mainitaan monessa kohtaa jokaisen ihmisen oikeus vapauteen, turvaan, suojaan ja tasavertaisuuteen.

Katson, ettei kansalaisia voi kieltää lailla tai estää rangaistuksen uhalla auttamasta lähimmäisiään ja toteuttamasta kyseisten perusoikeudellisten pykälien ja artiklojen määräyksiä.

Hyvä [titteli ja sukunimi], jokainen ihmiselämä on arvokas ja jokaisella ihmisellä on oikeus suojaan/turvaan. Hallitus on jo kiristänyt turvapaikanhakijoiden oleskelulupien edellytyksiä. Toukokuussa 2016 Suomi lopetti humanitaarisen suojelun antamisen ja vaikeutti toissijaisen suojelun saamista. Suomalaisena olen pikemminkin huolissani siitä, että oikeusturvan puutteet vaarantavat ihmishenkiä.

Suomen kansalaisena pyydän teitä arvoisa ministeri perumaan välittömästi lainsäädäntövalmistelutyön ja lopettamaan pakkopalautukset epävakaisiin ja sotaakäyviin maihin. Myös maahanmuuttoviraston ja tuomioistuinten pitäisi parantaa ratkaisujensa laatua turvapaikka-asioissa ja tarkentaa perustelujaan. Turvapaikanhakijoille pitäisi myös taata aina asiantunteva oikeusavustaja ja ammattilaistulkki turvapaikkapuhutteluun.  Lisäksi pakolaisaseman tai toissijaista suojelua saaneiden perheenjäsenille pitäisi pääsääntöisesti myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella. Paperittomien oleskelulupaprosessia pitäisi helpottaa, erityisesti työ- tai opiskelupaikan löytäneiden osalta.

 

Ystävällisin terveisin

[nimesi]

 

Lisäksi voit muokata edeltävää kirjettä ja kertoa mielipiteesi paperittomien ihmisten auttamisen kriminalisoinnista myös omalle kansanedustajallesi, asuinkuntasi kaupunginvaaltutetuille ja esimerkiksi oman seurakuntasi kirkkoherralle.  

 

Jokaisesta Ruskeiden Tyttöjen kaupasta myydystä tuotteesta lahjoitetaan
seuraavan kahden viikon ajan
kolme euroa paperittomien ihmisten hyväksi.

 

2. LAHJOITA:

Ihmisillä, joilla ei ole voimassaolevaa oleskelulupaa Suomessa, on usein pulaa myös päivittäistavaroista. Suomessa toimii useita eri yhdistyksiä ja verkostoja, joiden kautta voi lahjoittaa niin rahaa, vaatteita kuin aikaa. Näitä ovat esimerkiksi Helsingin diakonissalaitoksen ylläpitämä EU:n liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundo, paperittomien terveysasema Global Clinic, Vapaa liikkuvuus -verkosto, Turvapaikanhakijoiden tuki ry sekä Refuhome ry. Lähes kaikkien edellä mainittujen tahojen toimintaan voi osallistua lahjoitusten tekemisen lisäksi myös esimerkiksi liittymällä kannatusjäseneksi tai tarjoamalla vapaaehtoistyövoimaa.

 

3. MAJOITA:

Talvi on tulossa ja yöt käyvät päivä päivältä kylmemmiksi. Monella paperittomalla ei ole paikkaa missä yöpyä. Jos sinulla on ylimääräinen huone tai patja, voit kysyä kaikilta yllä mainituilta tahoilta sekä Kotimajoitusverkostolta, miten apua tarvitsevan ihmisen voi majoittaa luokseen. Sekä yksityishenkilöt että erilaiset organisaatiot voivat majoittaa paperittomia ihmisiä.

 

4. JOS ET VOI MAJOITTAA MUTTA HALUAT SILTI AUTTAA:

Aina voi kohdata toisen ihmisen ihmisenä, pysähtyä kuuntelemaan ja tarjota ruokaa, vaatteita sekä esimerkiksi hygieniatarvikkeita. Lisäksi voit ohjata paperittoman ihmisen eteenpäin hätämajoitukseen (esim. Helsingissä) ja ruoka-avun piiriin.

 

 

Teksti: Mona Eid, Kyösti Hagert, Koko Hubara

 

Alkuun lisätty tarkennus 1.9.2017 klo 8.35: "Ministereiden lausunnot ovat vasta ehdotuksia ja vaativat eduskunnan hyväksynnän sekä mahdollisia perustuslaillisia selvityksiä."