Laura Eklund Nhaga

Teksti: Laura Eklund Nhaga

Kesäkuu 20, 2017

Mun sisällä on huone

Siellä on yksi iso ikkuna, josta virtaa sisään valkokultaista päivänvaloa

Pellavaiset, valkoiset verhot heijaa ilmavirrassa

vaikka ikkuna on kiinni.

Mä istun lattialla valolaikussa,

ja mulla on kauniit,

levolliset, harmaat vaatteet päällä,

vaikka samalla olenkin aina alasti.

En levottoman, kiihkeän alasti,

en orpo,

en eksynyt,

en kylmissäni ja häpäisty.

En ole alaston, vaan alasti.

Halaan polviani

painan pääni niitä vasten

ja valkokultainen valo silittelee kiharoitani.

Mun sisällä on tyhjä huone,

ja siellä soi Antti Tuisku,

koska en voi paeta omaa saastunutta huumorintajuani.

Mulla on harmaat ja levolliset vaatteet,

ja olen siinä uneliaassa, mukavassa tilassa, jossa tunnen läsnäolon ilman kanssakäymistä.

Mun sisällä on huone,

ja sen ikkunaan on ripustettu verhojen sijasta lakanat

ja ne heijaa itsekseen vaikka ikkuna on kiinni.

Ne tuoksuu pesuaineelta

Ja mä tiedän, että vaikka et sitä tarkoita,

sä et enää koskaan tule kylään.

Mun sisällä on huone

ja siellä 

kaikuu

kaikuu

kaikuu