Teksti: Kyösti Hagert
Kuvat: Niklas Sandström/Förlaget
Elokuu 27, 2017
”Kaikki sanovat, että minulla on niin kauniit hiukset. ’Ne ovat niin paksut. Ei yhtään suomalaiset.’”
Kuulostaako tutulle? Ruotsiksi kirjoittava Adrian Perera käsittelee Förlagetin kustantamassa White Monkey
-runokokoelmassaan niitä tilanteita ja kipupisteitä, joita me ei-valkoiset suomalaiset kohtaamme arjessamme.
Vuonna 2016 Arvid Mörne -kirjallisuuspalkinnon runoillaan voittanut Perera onnistuu kokoelmassaan sanottamaan syvemmin miltä tuntuu, kun valkoiset ihmiset ihmettelevät ja koskevat erilaista tukkaamme. Sitä, kuinka eksotisoinnin näkyväksi tekemisen jälkeenkään he eivät ymmärrä, mistä saatamme loukkaantua. Valkoiset ystävämme eivät ymmärrä, millaista on elää rodullistettuna ihmisenä tämän päivän Suomessa. Heille rasismi näyttäytyy yksittäisinä huonokäytöksisyyden osoituksina. Lopuksi he toteavat, että he kyllä pitävät meitä suomalaisina tai valkoisina.
White Monkey puhuu myös katkeransuloisesti lapsuudesta. Sävy on kaipaava, vaikka muistot eivät olekaan iloisia. Runoja voisi ajatella jälkeenpäin kirjoitettuina tunnemuistoina lapsuuden ulkopuolisuuden kokemuksista. Kokoelmasta välittyy hyvin puhumattomuus vanhempien välillä, juuri niin sujuvasti rivien välistä kuin se arjessakin näkyy. Perera onnistuu asettamaan lukijan lyyrisen minän välityksellä kaiken keskelle. On kiinnostavaa, kun välillä äänen saa äiti ja sitten isä. Perera käsittelee myös monikulttuuristen perheen sisäistä dynamiikkaa – sitä kun vanhempien lapsi ei kuulu täysin kummankaan vanhemman maailmaan ja kulttuuriin. Isälle hän on srilankalainen ja äidilleen suomalainen.
Perhettä käsittelevien runojen rinnalla Perera kuljettaa mukana haastattelua toimittajan kanssa. Niissä runoissa pohditaan lapsuuden maailmassa tapahtuneita asioita tässä ajassa aikuisin silmin. Tavat ilmaista asiat ovat muuttuneet, monin paikoin maailma on muuttunut paremmaksi. Mutta silti perustanlaatuisesti ulkopuolisuuden kokemus ja valkoisuus suomalaisuuden peruspilarina ei ole muuttunut.
White Monkeyn keskeinen heikkous on samankaltaisuus materiaalin välillä. Runot kuvaavat aihetta koskettavasti, mutta yhdestä suunnasta ja tavalla. Lukija ei pääse yllättymään. Silti, Pereran runot ovat kauniita, ehyitä tarinoita. Muodostaan huolimatta ne ovat hyvin lähellä proosarunoja kerronnallisuutensa ja symbolisminsa vuoksi. Runoja on helppo ja miellyttävä lukea.
Ruskeat Tytöt arpoo kolme kappaletta Adrian Pereran White Monkey -kirjaa. Toimi näin: Mene Ruskeiden Tyttöjen instagramiin, seuraa meitä ja tykkää juttua koskevasta kuvasta. Arvonta on voimassa 1.9.2017 saakka.