Kellareiden kasvatit

Teksti: Rebekka Yeboah
Kuvat: Caroline Suinner
Helmikuu 3, 2017

”Why you still try me /I told you this ain't for me /You ain't the one for me /So let me leave from you /From us /From all of this fuss /I don't really care about the next bitch /Coz she can have you,” Donatella räppää mikrofoniin.

”This song was supposed to be about replacing n****s!” Tainee huudahtaa turhautuneena. Yhdessä he muodostavat räppiduo AK:n. Paikka: Harjun nuorisotalon Street Soul -studio Kalliossa, missä nauhoitetaan heidän uutta biisiään nimeltään ”Replacement”.

Ovessa on logo, jossa G-nuottiavain, vinyylilevy, kerrostalonäkymä ja break-tanssija muodostavat sanan “soul”. Seinällä on lattiasta kattoon asti ulottuva kuva kahdesta hoikasta nutipäisestä pojasta. Elastinen ja Iso H eli Fintelligens. Tunnetusti myös he aloittivat uransa, yhden suomiräpin tärkeimmistä, nousujohteisimmista ja pitkäaikaisimmista, Harjun nuorisotalolta, tarkemmin ottaen Colorblind-nimisestä rasisminvastaisesta musikaalista.  

Kuvassa AK:n manageri Rozza Dragoz (vas.) ja Tainee

Mutta nyt studiolla häärää kaksi kuvankaunista, mustaa naista Itä- ja Pohjois-Helsingistä: Tainee, oikealta nimeltään Aniisa Abdullahi, 21, ja Donatella eli Betty Masudi, 22. Tainee on väännös englannin kielen sanasta “tiny” ja se viittaa räppärin siroon ruumiinrakenteeseen ja suloiseen ääneen. Donatella puolestaan valitsi nimensä siksi, että se on feminiini versio miespuolisen mafiapomon don-tittelistä.

Bändin nimi tulee tietenkin AK-47-rynnäkkökivääristä – ei siksi että tytöt ihannoisivat aseita tai gangstameininkiä, vaan siksi että he ovat saaneet monesti kuulla laukovansa riimejä kuin sarjatuliase. Ja totta se onkin. AK:n soundi tuo mieleen rehevän losilaisen ysäriräppäri The Lady of Ragen ja hänen vuoden 1994 hittinsä “Afro Puffs”, jolla Snoop Dogg esiintyy lähinnä hypemanin roolissa.  

Tainee ja Donatella kertovatkin inspiroituvansa juuri nyt ysäriräpistä, vaikka ovat hädintuskin syntyneet silloin kun sitä tehtiin. Musiikinteon lisäksi tytöt käyvät lukiota, jonka käytävillä tapasivat toisensa puolitoista vuotta sitten. Tainee äkkäsi Donatellan räppäämästä keskeltä jätkäporukkaa ja päätti lyöttäytyä mukaan. Hän oli kirjoittanut aiemmin pidempiä tarinoita, muttei koskaan biisejä.

”Niiden kirjoittaminen ei ole ikinä tuottanut ongelmaa sen jälkeen kun aloitin.”  

Donatella puolestaan kirjoitti ennen räppiriimejä runoja.

”Minulla oli kyllä tapana laulaa tekstejäni, mutta lopulta se ei tuntunut omalta,” hän sanoo.

Kyse ei ole siitä, etteikö hän osaisi laulaa. Sen hän todellakin osaa, mikä käy ilmi studiopäivän aikana. Hänen lisäkseen biisien kertosäkeitä vetää usein myös Harjun porukkaan kuuluva Ilona Gill, 17-vuotias Voice of Finland -finalisti vuodelta 2016.

Tainee ja Donatella pyrkivät valmistumaan ylioppilaiksi tänä vuonna riippuen siitä, kuinka musiikkiura etenee. Saa nähdä, miten käy: AK on ehtinyt julkaista muutaman kuukauden sisällä musiikkivideon sekä muun muassa lämmitellä Princess Nokiaa ja esiintyä kymmentuhatpäiselle yleisölle Suomi 100 -juhlavuoden avajaisbileissä. Tulossa on keikka myös ruotsalaisen trap-rnb-tähti Cherrien lämmittelijänä Tavastialla.

AK:lle musiikin on tarkoitus tehdä ihmiset iloisiksi. He eivät räppää karusta nimestään huolimatta elämästä kaduilla tai jengisodista, koska sellaista ei Suomessa ole. 

Juuri nyt Street Soul -studioilla nauhoitettava ”Replacement”-biisi esimerkiksi kertoo siitä, kuinka ”jäbät ovat korvattavissa”. Kaikille tutuista asioista. Siksi sen on oltava täydellinen. Mikään vähempi ei kelpaa Donatellalle ja Taineelle, joiden suurin tavoite on päästä huipulle. Heille huipulle pääseminen tarkoittaa sopimusta ison levy-yhtiön kanssa ja sitä, että mahdollisimman monet pääsevät samastumaan heidän musiikkiinsa. 

”We want to make AK a household name,” Donatella sanoo. Suomen ja englannin kieli sekoittuu yhtenään tyttöjen puheessa.

”That’s the thing with AK. Me tehdään musiikkia monipuolisesti kaikesta.”

Nauhoituksissa on mukana tyttöjen ystävä, joka on tullut mukaan ”henkiseksi tueksi”. Hän kertoo olevansa raskaana, ja pohtii ääneen, kuinka hänen elämänsä tulee pian muuttumaan täysin.

”Tehdään siitä biisi!” studiossa myös paikalla oleva Rozza Dragoz ehdottaa.

Dragoz työskentelee Harjun nuorisotalolla musiikkituottajana. Hän on AK:n manageri ja varsinainen monitoiminainen. Hän pitää enemmän kuin huolen kaikista käytännön asioista: katsoo, etteivät tyttöjen alaikäiset kaverit juo keikkapaikkojen takahuoneessa alkoholia, miksaa biisit ja kuvaa musavideot.

”Meidän pitää tukea toisiamme. Ihmiset aliarvioivat liian usein sitä, mihin naiset pystyvät. Mihin ihmiset ylipäätään pystyvät kunhan vain yhdistävät voimansa,” Dragoz sanoo.

Biittinsä eli biisiensä taustat tytöt ostavat netistä tai teettävä muilla Harjussa pyörivillä nuorilla. Street Soul -studion ovi käykin tiuhaan: äänekkäitä nuoria aikuisia unelmineen kulkee sisään ja ulos. Mutta paikassa on omat sääntönsä: ”Täällä sanotaan suoraan, jos verse ei ole tarpeeksi hyvä. Perseen nuoleminen ei tule kysymykseen.”

Why u acting all emotional (like Is you Drake bruv)/ You actually think I did you wrong?/When both agreed it'll be seasonal/So I'm out of here/Boy bye bye bye bye

Kun katselee tyttöjen ammattimaista työskentelyä studion hälyn keskellä, tajuaa nopeasti, että AK on muutakin kuin musaa harrastava kaverikaksikko. Kyse ei ole edes pelkästään räpistä, vaan suuremmasta kulttuurisesta ilmiöstä: vihdoin Suomessa tehdään musiikkia, johon ruskeat tytöt voivat samastua kokonaan, ihonväriä myöten.

Romanitaustaisen Mercedes Bentson lisäksi meillä ei ole aiemmin nähty rodullistettuja, elettyä todellisuuttaan käsitteleviä naisräppäreitä. Mainstream-julkisuudessa ylipäätään ei ole nähty isoja, ruskeita staroja, tangokuningattaria, pop-tähtiä ja suosikkibändien jäseniä. Tämä on historiallinen hetki, ei pelkästään suomiräpissä vaan suomalaisessa pop-kulttuurissa laajemmin. Vihdoin läpimurtoon on mahdollisuus.

Suomessa räppiä tekevät ja tuottavat pääasiassa miehet, valkoiset sellaiset. Naisille sukupuoli aiheuttaa usein automaattisesti uskottavuusvajeen, mutta entä jos elämä tapahtuu sekä rodun että sukupuolen risteyksessä? Siinä missä valkoisia miesräppäreitä voidaan arvioida tiukankin seulan läpi, ruskea miesräppäri on Suomessa edelleen niin harvinainen tapaus, että saa yleensä osakseen täysin kritiikitöntä ihailua. Mutta jos ruskea räppäri on nainen, tuntuu sukupuoli pyyhkivän pois oikeuden automaattiseen palvotuksi tulemiseen. Pitäisi olla yhtä kova kuin valkoiset miehet, ja siltikään mistään ei ole takeita. Ja oikeasti ei edes riitä, että osaa räpätä. On oltava seksikäs. Mutta sitten jo mollataankin, että naisilla on helpompaa vain siksi, koska he ovat nättejä.

Mutta AK ei pidä itseään altavastaajina.

”Erityisen hyvältä tuntuu, kun jäbät järkyttyvät kuullessaan meidän räppäävän,” Donatella nauraa.  

Rozza Dragoz sanoo ottavansa Fintelligensin kuvan pian pois Harjun nuorisotalon Street Soul -studion seinältä. Ehkä sen tilalle saadaan joskus AK:n kuva.