Menneen kesän kuvia

Etusivulle

Koronakesänä SOCOn blogitiimi eli ensimmäistä kertaa aikaa, jolloin Suomesta ei päässyt hetkeksi pakoon edes rahalla. Moniin maihin lentoja ei ollut, ja vain uhkarohkeat uskaltautuivat niihinkään maihin, joihin niitä edelleen tarjottiin. Kotimaanmatkailu oli tietysti ollut trendikästä jo ennenkin, ainakin tietyissä piireissä, mutta tänä kesänä trendeistä viisveisaavienkin täytyi tyytyä ekologisempaan lomailun muotoon. Niinpä kesällä 2020 Suomen turistikohteet ryhdistyivät ja moni ulkomaankaipuinen hurautti uuteen korpeen tai kaupunkiin. Blogitiimiläiset vierailivat tahoillaan Punkaharjussa, Turun saaristossa ja Joutsenossa. Fiilistele kesäisiä kuvia ja nappaa vinkit ensi kesälle, jos korona ei koskaan lopukaan, tai jos suomimatkustelu iskee muuten!

Punkaharju

Kolme vuotta sitten päätin haluavani Punkaharjulle nähtyäni sen kauniit maisemat lintuperspektiivistä Suomi 100 -videolla, jota satuin vilkaisemaan juuri oikealla hetkellä televisiosta. Vuosien ajan höpötin ystävilleni Punkaharjusta, tietämättä koko paikasta juuri mitään, mutten koskaan kuvitellut voivani lähteä sinne. Eihän suomimatkailu onnistu ilman autoa – mielellään asuntoautoa – ja suurta tukkua rahaa. Minulta ei valitettavasti löytynyt kumpaakaan. Niinpä onnistuin välttelemään Punkaharjulle karauttamista kolme vuotta, ennen kuin koronakaranteeni sai minut innostumaan ideastani ensimmäistä kertaa tosissaan. Nythän oli pakko lähteä jonnekin Suomessa, ja jos minä jonnekin Suomessa halusin, niin Punkaharjulle.

Todellisuudessa Punkaharjulla pärjäsi mainiosti junalla ja polkupyörällä. Jos oma pyörä ei satu mukaan, mestoilta saa helposti vuokrattua sellaisen. Myös edullisempaa majoitusta on tarjolla, esimerkiksi vaatimattomissa mutta söpöissä leirintämökeissä, joissa nukkuu hyvin, muttei paljoa muuta teekään. Tietysti autollakin pääsee ja rahaa saa palamaan vaikka oman huvilan vuokraamalla, mutta majoitusta löytyy moneen eri makuun ja rahatilanteeseen. Maisemat, luontoreitit ja häikäisevän upeat pikkurannat ovat onneksi ilmaisia.

Pyöräiltyä ja käveltyä tuli paljon, kun kiersimme viikonlopussa muutaman luontoreitin, tenniskentän, uimarantoja, puulajipuiston, minigolfradan ja söpön kahvilan ulkoterassin. Koska osuimme paikalle elokuussa, juuri kesäsesongin päätyttyä, missasimme yläköysiradan ja vesipuiston. Henkäiltävää kuitenkin riitti ihan vain luonnossa itsessäänkin. Suosittelen!

Testissä pyöräreissu Turun saaristoon 

Olin niin ikään useamman vuoden haaveillut saariston rengasreitin kiertämisestä, mutta toteutuksen tiellä oli epäluulo oman pyöräilykunnon riittämisestä. Kun minulle sitten spontaanisti ehdotettiin koronaystävällistä budjettireissua, yllättäen se kuulostikin juuri sopivalta “ei se määränpää, vaan se matka” -tyyppiseltä seikkailulta hiukan mukavuuusalueeni ulkopuolelle. Oli pikaisesti vielä lainattava pyörälaukut, ettei tarvinnut uuvuttaa hartioita tai hikoilla matkatavaroita märiksi.

Pientä rengasreittiä polkeville poljettavaa kertyy noin 100 kilometriä, kun taas pitkä rengasreitti kierrättää saaristossa 220 kilometrin verran. Neljän hengen retkueemme aloitti Turusta, pyöräillen pientä rengasreittiä myötäpäivää. Saarelta toiselle kuljetaan siltojen yli, piristävän keltaisten lossien sekä yhden maksullisen yhteysaluksen kyydissä. Vauhdikkaimmat kiertävät tuon sata kilometriä päivässä, me taas viihdyimme reitillä rennosti neljä yötä ja viisi päivää. Pääasiassa olimme vain keskenämme luonnossa, sillä ruuat teimme retkikeittimellä ja nukuimme teltassa, mutta erityisesti Nauvon vierasvenesatamassa olisi ollut monia kutsuvan näköisiä kahviloita, ravintoloita ja katuputiikkeja, majapaikkoja unohtamatta. 

Mieli rentoutui, kun elämä ja ajatukset yksinkertaistuivat hetkeksi hyvin käytännöllisiin matkankulkua ja ruokahuoltoa koskeviin pohdintoihin. Oli enemmän tilaa rekisteröidä ympäristöään, kun sai lomaa kaupungin ärsyketulvasta, eivätkä sympaattiset maalaismaisematkaan vilahtaneet ohi turhan nopeasti pyörän selässä. Päivän päätteeksi etsimme jokahenkilönoikeuksien puitteissa välillä suurellakin vaivalla sopivaa telttapaikkaa, mutta teltan kokoaminen oli sentään ihana iltarutiini. Oli tunnelmallista mallailla, millaisiin maisemiin haluaisimme nukahtaa ja herätä. Käänsimme teltan suun merta kohti aina kun mahdollista - luksusmajoitusta halvimmillaan. 

Rengasreitin pyöräily sopii todistetusti myös muille kuin hc-pyöräilijöille, kun vaan varaa tarpeeksi aikaa. Ensi kesän haaveenani onkin pyöräillä tuo pidempi rengasreitti. 

Joutseno - matka ystävän luokse

Päätin kesälomani viimeisinä päivinä lievittää matkailukärpäsen puremaani matkustamalla ystäväni kanssa tapaamaan yhteistä ystäväämme Joutsenoon. Suunnitelmana oli tehdä pieni getaway-reissu maaseudun rauhassa. Visiitti hyvän ystävän luona pääkaupunkiseudun ulkopuolella tuntui miellyttävältä ratkaisulta, sillä siihen sai yhdistettyä kotimaan matkailun ja yhteinen aika tärkeiden ihmisten kanssa. Lompakkokaan ei valittanut spontaanista reissusta, sillä kuluja tuli oikeastaan vain ruokaostoksista ja matkalipuista. 

Joutseno viehätti kylämäisellä tunnelmallaan. Se oli jotain maaseudun ja kaupungin väliltä: paljon luontoa ja omakotitaloalueita, mutta myös kompakti lähiömäinen keskusta grilleineen ja pubeineen. Vietimme suurimman osan ajasta läheisissä metsissä poimimassa puolukoita ja kantarelleja sekä ystäväni kauniissa kodissa. Reissun kohokohta olikin jokaiseen luksusyökyläilyyn kuuluva kotispa, jossa hellimme itseämme kasvonaamioilla, gua sha -hoidoilla ja jalkahieronnoilla samalla, kun vastasimme vuorotellen leikkimielisesti psykologian professorin Arthur Aaronin 36 kysymykseen, joiden avulla tuntemattomien pitäisi rakastua toisiinsa. Rakastuimmeko? Siitä en tiedä, mutta hauskaa meillä oli! Ystävän luona vierailuun yhdistetyssä matkailussa parasta onkin paineettomuus – yhdessäolo on joka tapauksessa matkan pääpointti.


SOCO (Students of Colour ry) on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Ruskeat Tytöt Media toimii SOCO:n blogin julkaisualustana. Blogikirjoitukset ovat SOCOlaisten omia ja järjestö vastaa niissä esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä.

Etusivulle

Edellinen
Edellinen

Vertaistuki antirasistisena aktivismina

Seuraava
Seuraava

“Tervetuloa yliopistoon” - taistelusta, SOCOsta ja irtisanoutumisesta